Kuntokartoituksen jälkeen kävimme yhdessä myyjän kanssa rakennusvalvonnassa selvittämässä vesi- ja jätevesijärjestelmien lupa-asiaa. Odotellessamme rakennustarkastajaa myyjä kertoi hankkineensa Helsingistä asunnon, johon aikoi perheineen muuttaa, ja että hänen Espoon arvoalueelle rakennuttamaansa suurta omakotitaloa oli kovin hankala saada tällaisena aikana kaupaksi. Hänen tilanteensa oli siis tukala, vaikka hän uudenkarhealla suurella Audilla tapaamiseen saapuikin. Asetelma oli, että myyjä oli nyt kohtuuttoman tilanteen edessä, emmekä me, jotka olimme häneltä mikrobivaurioituneeksi paljastuneen talon ostaneet, irtaimiston menettäneet, ja jotka talossa saadun altistuksen takia kärsimme mitä moninaisimmista terveysongelmista. Ja jotka juuri istuimme rakennusvalvonnassa selvittelemässä laittomia mukavuuksia, joilla varusteltuna hän oli kiinteistön meille myynyt.
Tapaamisen tuloksena totesimme, että ainoa tapa edetä on teettää jätevesisuunnitelma ja hakea lupaa uusille harmaan veden järjestelmille ja vesiwc:lle. Näin selviäisi muun muassa se, saadaanko vesiwc:tä ylipäänsä luvalliseksi vai tuleeko se korvata vedettömällä wc-ratkaisulla. Joka tapauksessa oli selvää, että kiinteistön harmaavesiä varten jouduttaisiin rakentamaan pumppaamo, jotta jätevedenkäsittely täyttäisi määräykset rannan suojaetäisyyksien osalta. Myyjällä oli jotain kautta yhteys jätevesisuunnittelijaan, johon hän sanoi ottavansa yhteyttä.
Helmikuussa kävimme myyjän valitseman suunnittelijan kanssa kiinteistöllä, jossa suunnittelija ylimalkaisesti vilkaisi paikkoja. Maastokäynnistä selvisimme näin ollen alle 15 minuutilla. Mitään mittauksia ei tehty, vanhoja järjestelmiä ei tutkittu, eikä meille esitetty kysymyksiä. Kiinteistöllä käymisen jälkeen ensimmäinen yhteydenotto suunnittelijan taholta oli suunnitelman toimittaminen. Suunnitelmassa kiinteistön kaikki rakennukset esitettiin vain kesäkäyttöisinä ja niiden kesäkäyttöisyyttä perusteltiin vuolaasti. Kiinteistön varustelutasoa kuten esimerkiksi astianpesukoneen olemassaoloa ei tuotu esille. Harmaavesien käsittelyä varten oli suunnitelmaan ehdotuksemme vastaisesti laitettu järjestelmät, jotka eivät tukeneet säännöllistä ympärivuotista käyttöä. Suunnitelmansa perustana suunnittelija kertoi käyttäneensä myyjän laatimaa tekstipohjaa. Tässä kohtaa oli jälleen pakko ottaa muutama syvähengitys. Kommentoimme suunnitelmaa, mutta suunnitelman toinenkin versio oli puutteellinen ja sisälsi edelleen virheitä. Jätevesisuunnittelija ei vastannut sähköpostilla toimittamiimme kommentteihin ja kysymyksiin, eikä ollut meihin yhteydessä suunnitelmien ensimmäisen ja toisen version toimittamista lukuunottamatta. Myyjään hän kuitenkin oli ollut prosessin aikana yhteydessä.
Suunnitteluprosessi oli sanalla sanoen erikoinen. Odotimme jätevesisuunnittelijalta keskustelua vaihtoehtoisista jätevesiratkaisuista sekä niiden toteutus- ja ylläpitomahdollisuuksista. Tavoitteenamme oli luonnollisesti saada kiinteistölle ylläpitokustannuksiltaan ja -vaivaltaan vastaavanlainen ympärivuotiseen käyttöön soveltuva järjestelmä kuin mitä siellä myyntihetkellä oli ollut. Esitettyämme kysymyksiä ja kommentteja toiseen suunnitelmaversioon sanoutui suunnittelija tehtävästä irti. Tämä kävi ilmi, kun soitimme hänelle keskustellaksemme kommenteistamme. Myyjä puolestaan ilmoitti tässä vaiheessa, että meidän tulisi nyt etsiä oma suunnittelija ja maksaa aiheutuvat suunnittelukustannukset, koska olimme kysymyksillämme estäneet suunnitteluprosessin läpivientiä, emmekä olleet siis tulleet toimeen jätevesisuunnittelijan kanssa. Kaikkensa prosessille jo antaneena hän myös ilmoitti toimittaneensa valtakirjan asianajajalleen asian hoitamiseksi. Me puolestaan olimme juuri käyneet jätevesisuunnitelmaluonnoksesta keskustelemassa rakennusvalvonnassakin, jossa todettiin sen vaativan korjauksia ja täydennyksiä. Nyt tilanne oli se, että meillä oli puutteelliset jätevesisuunnitelmat, eikä suunnittelijaa. Alkoi jätevesisuunnittelijan etsintä.
Löytämämme jätevesisuunnittelija katsoi läpi kiinteistöllä jo olevat vanhat järjestelmät ja mittasi ne huolellisesti. Niiden hyödyntämismahdollisuuksia pohdittiin. Kiinteistöllä tehtiin maastomittauksia, jotta nähtiin, miten uudet järjestelmät olisivat määräysten mukaisesti toteutettavissa. Mittausten ohessa käytiin läpi vaihtoehtoisia ratkaisuja, ja niiden toteutettavuutta, ylläpidettävyyttä ja kustannuksia pohdittiin. Tässäkin yhteydessä varmistui, että edellisen jätevesisuunnittelijan tekemä suunnitelma oli monin paikoin puutteellinen ja toteutuskelvoton. Suunnittelijamme selvitteli asioita rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojeluvalvonnan kanssa ja etsi ratkaisua, joka olisi varmatoiminen. Harmaiden vesien pumppaamiselta emme kuitenkaan tulisi mitenkään välttymään, koska kunnan määräysten mukaan jätevedet olisi käsiteltävä 50 metrin päässä rantaviivasta. Huhtikuun alussa saimme lopullisen suunnitelman ja laitoimme toimenpidelupahakemuksen rakennusvalvontaan.
Myyjän ja meidän välisenä yhteistyönä alkanut jätevesisuunnitteluprosessi siis sai matkan aikana, kuntokartoituksen tulosten selvittyä, mielenkiintoisia piirteitä ja päättyi asianajoprosessiin. Todellisuudessa ei mistään yhteistyöstä kuitenkaan ollut myyjän taholta ollut missään vaiheessa ollut tietoakaan, vaan kyse oli yksipuolisesta sanelemisesta. Kun halusimme vaikuttaa jätevesisuunnitteluun kysymyksillämme ja kommenteillamme, myyjä ja hänen valitsemansa jätevesisuunnittelija irtisanoutuivat prosessista. Myyjän halu esittää kiinteistö jätevesisuunnitelmassa kesäkäyttöisenä oli paitsi yritys harhauttaa viranomaista myöntämään lupa helpommin, myös yritys heikentää meidän asemaamme tulevissa kaupan virheitä koskevissa neuvotteluissa. Jos päärakennuksen käyttötarkoitukseksi olisi katsottu vain kesäkäyttöisyys, olisi rakennuksen virheiden vaatima remontti ja virheistä aiheutuneeksi katsottu haitta ollut aivan eri mittakaavassa. Myyjän toimintaan lienee vaikuttanut se, että kuntokartoituksen
loppuraportti oli ennen ensimmäistä jätevesisuunnitelmaversiota valmistunut, ja myyjä näin ollen alkoi hyödyntämään jätevesisuunnitteluprosessia vastuidensa minimoimiseksi.
Ehkä surullisinta jätevesiepisodissamme oli röyhkeys, jota myyjä häpeän sijaan osoitti jäätyään kiinni vesi- ja jätevesijärjestelmien laittomuuksista. Myyjän mukaan meidän olisi pitänyt ymmärtää esimerkiksi saunarakennuksen jätevesijärjestelmien olevat laittomat, koska suihkuhuoneen pesuvedet valuivat maahan eivätkä sakokaivoon, sillä suihkuhuoneen lattiaviemärin ja rakennuksen alle vedetyn sakokaivoputken välistä puuttui pätkä putkea. Yksi puuttuva putken pätkä olisi myyjän mukaan siis riittänyt siihen, että meidän olisi pitänyt päätellä jätevesijärjestelmien luvattomuus (myös päärakennuksen osalta?)? Vaikka saunarakennuksessa olevan toisen huoneen vedet ohjautuivat asianmukaisesti sakokaivoon? Vaikka olimme kysyneet putkenpätkän sijaintia myyjältä, ja myyjä oli epäillyt putken löytyvän jostain saunan alta? Ja vaikka olimme näytössä myyjän kanssa keskustelleet sakokaivon luona, että saunan vedet ohjataan siihen? Eikä myyjän luonnollisestikaan olisi myyjän asemassa tarvinnut mainita lupien puutteesta mitään ennen kaupantekoa? Saunan suihkuhuoneen pesuvesien maahanvalumiseen vedottiin myöhemmin, uskomatonta kyllä, vielä myyjän asianajajankin toimesta. Hätä ei ilmeisesti todellakaan lue lakia.
