Koneellinen purku kesti kaikkinensa kaksi päivää. Rouva S:n äiti puolisoineen oli jälleen suurena apuna työmaalla. Itse talo purettiin jo ensimmäisen päivän aikana. Iltapäivällä jäljellä oli vain aavemainen tyhjä paikka ja runsaat määrät purkujätettä. Hirret irroiteltiin talosta karusti tukkikouralla varustetulla kaivinkoneella. Tätä ronskia purkamistapaa puolsi se, että hirret olivat hyvin lyhyitä ja luonnollisesti myös enemmän tai vähemmän mikrobivaurioituneita. Koska tavoite oli tehdä perustukset vielä syksyn aikana, ja purkamisella oli näin ollen talven tulon takia kiire, emme myöskään alkaneet kauppaamaan hirsikehikkoa purettavaksi siirtämistä varten. Ilman aikapainetta olisimme voineet odotella, että joku halukas purkaa hirsikehikon ja mahdollisesti jopa maksaa siitä. Nyt purkaminen suoritettiin nopeasti purku- ja rakennusluvan saatua lainvoiman. Talon purkamisen jäljiltä rakennuspaikkaa siistittiin niin käsin kuin koneella, ja talon alla ollut mikrobisaastunut pintamaa kaavittiin koneella rakennuspaikalta pois. Purkujätettä lajiteltiin ja lastattiin jätelavalle.
Toisena päivänä jatkettiin jätteiden keräämistä ja kuormaamista. Käsitelty puu meni omalle lavalleen ja sekajäte omalleen. Metallit ja betoni eroteltiin. Betonijätettä vietiin kuorma-autolla useita lasteja Circulation Oy:lle kierrätykseen. Siistimmät hirret eroteltiin ja ladottiin pinoon pressun suojaan. Purkujätettä tuntui kaiken kaikkiaan syntyvän valtavat määrät. Villan riekaletta ja styroksia oli kaikkialla. Pikkuhiljaa kaikki ne saatiin noukittua jätesäkkeihin ja jätelavalle.
Talon alapohjan ja perustusten purkamisen yhteydessä kävi ilmi, että perustuksetkin olivat silkkoa sisältä: talo oli tehty suoraan hienon hiekan päälle. Mitään kosteuden siirtymistä estäviä kapillaarikatkoja ei missään ollut, vaikka lupakuvissa näin oli esitetty. Tätä ei voitu kaupantekohetkellä havaita eikä perustuksissa ollutta ongelmaa olisi voitu korjata. Lattian kantavat rakenteet olivat monin paikoin täysin haperoita. Kylpyhuoneen lattiasta paljastui, ettei siihen oltu asennettu kosteuseritystä, vaikka myyjä oli meille toisin väittänyt.
Vaikka talo oli purettu, leijui rakennuspaikan luona edelleen talon ominaishaju. Onneksi viimeinen pihalla ollut jätelava vei mukanaan tuon hajunkin. Myöhemmin huomasimme, että talosta puretut ulkoverhouslaudat, jotka olimme ottaneet talteen mahdollista satunnaista käyttöä varten, haisivat voimakkaasti talon ominaishajulle nekin. Myös talteen otetuissa hirsissä on selvästi haju. Ulkoverhouslaudoista hankkiuduimme eroon. Hirsien kohtalosta halusimme päättää myöhemmin.
*Arttu Wiskari, Sirpa
