Kuivan kesän jälkeen tulleet syyssateet
saivat huomaamaan, että kiinteistön alueella oleva ajotie pehmeni monin
paikoin ongelmallisesti. Koska vapaa-ajan asunnolla oli tarkoitus
oleskella ympärivuotisesti, päätimme kunnostuttaa tien ja samalla
perusparantaa muun muassa tienvarsiojia.Syksyn sateiden myötä myös ilmestyi päärakennukseen outo haju. Hajun huomasimme lähinnä oltuamme talosta päivän tai pidempään poissa. Haju oli samantyyppinen kuin joka vapaa-ajan asunnolta pesuun tuoduissa vaatteissa oli kesällä kaupungissa huomattu. Olimme tuolloin olettaneet, että kyseessä on jonkinlainen ”mökin haju”, sillä päärakennus oli myyjän mukaan ollut talven käyttämättömänä. Outoa oli, että haju nyt vain vahvistui, vaikka olimme oleskelleet talossa kesän alusta asti, ja taloa lämmitettiin ja tuuletettiin runsaasti.
Syksyn viileät säät myös aiheuttivat sen, että lattian rajassa veti paikoin runsaasti. Vedon lähteenä tuntui olevan lautalattiassa seinien vierustoilla olevat raot. Nämä raot olivat hankalissa paikoissa kodinkoneiden ja esimerkiksi keittiökalusteiden takana, eivätkä ne siksi olleet aiemmin osuneet silmään. Asiaa tarkemmin tutkiessa havaittiin, että lattian aukkojen läpi oli suora yhteys talon alla olevaan ryömintätilaan. Sattumalta samoihin aikoihin vastaamme tuli YLE:n ohjelma, jossa puhuttiin sisäilman myrkyistä. Ohjelmassa haastatellun miehen lapset olivat sairastuneet homeista, yksi heistä koulun homeisen alapohjan myrkkyilman päästyä luokkahuoneisiin.
Ohjelma käynnisti pelottavan ajatuksen: olisiko lattiassa tuntuvalla vedolla ja talossa olevalla hajulla yhteys toisiinsa? Asiaa vauhditti entisestään, kun Rouva S:n tavatessa ystäviään nämä ihastelivat hänen tuoksuvan ihanasti "mökille". Kunnon halogeenivalaisimilla varustettuina kävimme katsomassa talon alla olevaa ryömintätilaa. Alapohjan laudoissa näkyi paikoin värimuutoksia, mutta puukolla kokeillen laudat vaikuttivat kovilta. Eräs teoria värimuutoksille oli, että osa alapohjan laudoista saattaisi olla uudelleenkäytettyjä betonivalujen muottilautoja, ja paikoin esiintynyt vaalea väri johtuisi siitä.
Valokuvasimme alapohjaa ja aloimme selvittää, ketä voisimme asiassa konsultoida. Halusimme lähestyä tahoa, joka tarkempien tutkimusten lisäksi osaisi myös tehdä mahdollisesti tarvittavan korjaussuunnitelman. Sisäilmayhdistyksen kannattajajäsenlistasta löytyi toimija, jolla oli rakennusmestarin, rakennusterveysasiantuntijan ja tavarantarkastajan pätevyys. Katsottuaan valokuvamme hän totesi alapohjan vaativan korjaustoimenpiteitä ja näyttävän mikrobivaurioituneelta. Tämän pommin seurauksena aika tuntui hetkeksi pysähtyvän.
Jo kesäkuussa Rouva S oli alkanut kärsiä muun muassa nivelkivuista, jotka olivat pahimmillaan aamuisin ja öisin. Oireita ei osattu yhdistää vapaa-ajan asuntoon, vaikka aiemmin tällaisia vaivoja ei ollut ollut. Ajattelimme, että ehkäpä vaivat johtuisivat fyysisestä rääkistä, jota varsinkin tontin kunnostaminen oli tarjonnut runsaasti. Syksyn tullen oireilu kuitenkin pahentui. Sorminivelet olivat kosketusherkät, punaiset ja turvonneet, eikä sormia voinut taivuttaa. Koko kehoa runtelevien lihas- ja nivelkipujen oheen alkaneet hermokivut olivat jo erittäin pahoja, ja päänsärkyä sekä elohiirityyppisenä lihasten nykimisenä näkyviä oireita oli molemmilla. Vapaa-ajan asunnolta poissa ollessa oireet tuntuivat helpottuvan. Nyt näihin kaikkiin oireisiin oli mahdollisesti löytynyt syy. Kuoriaiset, jotka kesän alussa taloa siivotessamme olimme huomanneet, olivat viestittäneet kosteusongelmasta omalla tavallaan.
Marraskuussa terveysongelmien pahennuttua rajusti ja mikrobivaurioiden tultua tietoon lähdimme vapaa-ajan asunnolta. Sinne ei ollut enää mitään asiaa. Tilasimme saman tien kuntokartoituksen, joka saatiin järjestymään tammikuulle. Jonot kattavampia kuntokartoituksia ja niiden pohjalta korjaussuunnitelmia tekeville tahoille, varsinkin jos näillä oli tavarantarkastapätevyys, olivat pitkät. Tavarantarkastajapätevyyteen kuuluvan puoleettomuuden toivoimme edesauttavan keskusteluissa myyjän kanssa. Tiedotimme luonnollisesti myös myyjää tilanteesta. He sanoivat olevansa tietämättömiä kosteusvaurioista ja pahoittelivat, että emme voi olla mökillä öitä. Jälkimmäinen kommentti sai kulmakarvat nousemaan. Öitä? Emme olleet puhuneet myyjille mitään siitä, että oireet olivat pahimmat öisin ja heti herättyä. Oliko heilläkin ollut oireita mökillä yövyttyään ja siksi kiinteistöllä ei enää oltu käyty aktiivisesti? Meillä ei joka tapauksessa ollut taloon enää sisälle menemistä edes lyhytaikaisesti.
Oppi 1: Terve talo ei haise, eikä mummonmökin hajua ole. Mummolanhaju tarttuu herkästi kaikkeen ja sen lähde on hyvä selvittää.
Oppi 2: Hyönteiset voivat kertoa kosteusongelmista
Oppi 3: Jos epäilet sisäilmaongelmaa tai kosteusvauriota, seuraavat sivustot ohjaavat alkuun asioiden selvittelyssä
