Kaupunkiin saavuttuamme puhdistimme vapaa-ajan asunnolla ollutta irtaimistoa. Kaikissa siellä olleissa esineissä ja vaatteissa oli vahva luotaantyöntävä haju. Saatoimme vain ihmetellä, miten olimme tuon hajun kanssa talossa voineet oleskella. Ihminen kuitenkin valitettavasti tottuu niihin hajuihin, joiden keskellä elää, ja olimmehan toisaalta kesälämpimillä runsaasti tuulettaneet taloa. Jälkikäteen jotkut ihmiset myönsivät huomanneensa talossa tai siellä mukanaan olleissa tavaroissa hajun, mutta eivät olleet ajatelleet sen olevan mitään hälyttävää. Muovia ja kumia sisältävät esineet jouduttiin heittämään pois, sillä haju ei lähtenyt niistä kuumakäsittelyistä, puhdistussaineista jne. huolimatta. Kirjoja ja papereita ei luonnollisesti pystytty puhdistamaan. Pakastimessakin olleet ruoka-aineet haisivat ja kaikki ruoka-aineet, vitamiinit ja sen sellaiset jouduttiin heittämään pois. Elektroniikka oli imenyt hajun itseensä pintojen lisäksi tuulettimeen ja erityisesti johtoihin. Vaatteista ja kankaista haju lähti vaihtelevalla menestyksellä. Jonkin ajan päästä jouduttiin toteamaan, että pääosa vaatteistakin joudutaan heittämään pois. Jotkut ehdottivat irtaimiston kierrätykseen laittamista, mutta koska ne olivat kosteusvauriomyrkyistä saastuneet, olisi ollut vastuutonta aiheuttaa altistusta muille asiasta tietämättömille. Myös autossa oleskelun huomasimme aiheuttavan oireita, koska siinä oli kuljetettu vapaa-ajan asunnolla olleita tavaroita. Kahden kissamme turkit haisivat nekin voimakkaasti. Kissat saatiin pesemällä hajuttomiksi, ja onneksi turkin ajelulta vältyttiin, mutta kaikki lemmikkien kuljetus- ja hoitotarvikkeet saivat mennä.
Kaupunkiin siirtymisen jälkeen Rouva S:n oireet ensin voimistuivat. Lihas-, nivel-, ja hermosäryt aaltoilivat voimakkaasti, vaihtaen jatkuvasti paikkaa. Satunnaiset pakolliset piipahdukset vapaa-ajan asunnolla, jopa vain ulko-ovella, aiheuttivat meille molemmille limakalvo-oireita kuten nenäverenvuotoa. Tuntui oudolta, että talossa oli ylipäänsä voitu oleskella. Joku vielä tuntematon logiikka sen selittänee, että ihmiskeho ei myrkytyksen aiheuttaneista olosuhteista pois päästyään siedä tuttua altistetta enää vähääkään. Ikävä havainto oli, että nyt myös hajut ja kemikaalit aiheuttivat Rouva S:lle oireita ja pienikin altistus esimerkiksi hajusteille tai sekatavarakauppojen muovi- ja kumikäryille sysäsi liikkeelle voimakkaat oireet.
Kaikki tämä sai pohtimaan, mistä kosteusvaurion aiheuttamissa oireissa oikein on kyse. Usein ajatellaan, että kyse olisi allergiasta, ja että oireet häviävät altistuksen loputtua. Vaikka allergista reaktiotakin saattaa mukana olla, on kosteusvauriomikrobien – esimerkiksi homesienten, hiivojen ja bakteerien kuten sädesienten – aiheuttamissa oireissa kyse myös paljon muusta. Yksinkertaistettuna asiaa voisi kuvata seuraavasti. Kosteusvaurioituneessa rakennuksessa on käynnissä mikrobien keskinäinen sota elintilasta. Aseina tässä sodassa ovat homeiden ja bakteerien tuottamat myrkyt eli toksiinit, ja sodassa vahvimmat eli myrkyllisimmät voittavat. Hengitysilman kautta myrkyt päätyvät ihmisen verenkiertoon. Ilman kautta leviävät toksiinit jäävät myös talossa oleville pinnoille ja imeytyvät näistä ihon läpi ihmiseen. Myrkkyjen vaikutusta ihmiselimistöön lisää kosteusvauriomikrobeista peräisin olevat muut aineenvaihduntatuotteet (MVOC eli microbial volatile organic compounds ) ja rakenneosaset.
Myrkkyjen vaikutukset ihmiseen ovat moninaisia. Niiden on todettu käynnistävän voimakasta tulehdusvälittäjäainetuotantoa, tekevän solukalvoista läpäiseviä, tuhoavan solujen voimalaitoksina toimivia mitokondrioita, käynnistävän solukuolemia, häiritsevän soluhengitystä ja luuytimen toimintaa, vahingoittavan aivoja myrkyiltä suojaavaa aivo-veriestettä, aiheuttavan sisäelin-, iho- ja hermovaurioita sekä sisäistä verenvuotoa ja niin edelleen. Kaiken lisäksi yhteistä monille kosteusvauriomikrobien myrkyille on rasvaliukoisuus, jolloin ne kertyvät elimistöön ja poistuvat sieltä hyvin hitaasti. Myrkyille altistumisen tuloksena ilmeneekin sitten moninaisia terveysongelmia, jotka voivat olla esimerkiksi hermostollisia, reumaattisia, hormonaalisia tai hengitysteitä koskevia, ja jotka kroonistuessaan voivat johtaa esimerkiksi syöpään. Myrkkyjen lisäksi myös homeiden kuolleet tyhjät itiöt aiheuttavat voimakasta aivotulehdusta ja käytöshäiriöitä, ja heikentävät hermosolujen uudistumista. Tietyt homeet puolestaan voivat ihmiselimistöön päästyään jatkaa myös siellä kasvuaan ja myrkyntuottoaan vaikkapa poskionteloissa, keuhkoputkissa ja haavoissa, aiheuttaen näin suoran infektion.
Kosteusvaurioita koskeva tyypillinen harhaluulo on, että vain muutaman kuukauden altistumisella ei voisi olla vakavia tai pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Oman kokemuksemme lisäksi olemme kuitenkin törmänneet useisiin tapauksiin, joissa ihmiset ovat ehtineet oleskella kosteusvaurioituneessa asunnossa vain pari kuukautta, ja poismuuton jälkeen on havaittu herkistyminen kosteusvauriomikrobien lisäksi myös monille eri kemikaaleille. Voimakasta oireilua voivat aiheuttaa esimerkiksi pakokaasut, hajusteet, maalit ja liuottimet, tupakansavu, painomuste, ja uusissa huonekaluissa tai vaatteissa olevat käsittelyaineet, minkä seurauksena elämästä tulee varsin hankalaa. Epämääräiseen oirehdintaan on siis syytä puuttua heti sen havaittuaan. Sisäilmaongelman havaitsemista voi vaikeuttaa se, että oireilu ei aina ole sitä tyypilliseksi oletettua silmä-, nenä- ja kurkkuoireilua, ja oireet voivat aaltoilla ja tulla päivienkin viiveellä. Joka tapauksessa oleellista on heti asiasta tietoiseksi tultuaan selvittää sisäilmaongelmien syy ja pysäyttää altistuminen mahdollisimman nopeasti. Oman lisähankaluutensa tietenkin tuo, jos oireilua ei aiheuta koti, vaan esimerkiksi työ-, koulu- tai vaikkapa varusmiespalveluspaikka. Tällöin voi kosteusvaurioiden aiheuttamien vakavien terveysongelmien takia eteen tulla asepalveluksen tai opiskelun kesken lopettaminen, tai työpaikan menettäminen.
Kun tietoisuus siitä, että oma asunto on kosteusvaurioitunut, iskee tajuntaan, ei tule useinkaan ajatelleeksi, että tässä vaiheessa asunnosta tulisi muuttaa pois käytännössä katsoen alasti. Kosteuvauriomikrobien toksiinit ovat erittäin kestäviä, eikä peseminen, desinfiointi tai keittäminen niitä aina hajota. Irtaimiston mukana haitalliset myrkyt kulkeutuvat näin ollen uuteenkin asuntoon. Jos irtaimistoa hometalosta mukaansa ottaa, olisi tämä hyvä tehdä niin, että tavaroita tuodaan uuteen asuntoon hyvin pienissä erissä. Näin päästään paremmin jäljille siitä, mitkä tavarat aiheuttavat puhdistamisesta huolimatta oireita. Irtaimiston osalta on hyvä myös tiedostaa, että asunnon lisäksi irtamisto voi luonnollisesti saastua myös varastotiloissa. Kannattaakin tarkkaan harkita, minkälaisissa tiloissa tavaroitaan säilyttää. Jos esimerkiksi taloyhtiön kellari- tai vinttikomerotiloissa on kosteusongelmaa, ei tavaroilla välttämättä ole enää asiaa asuintiloihin.
Niin kohtuuttomalta kuin se tuntuukin, hometalo siis vie mukanaan kodin lisäksi usein myös irtaimiston, ja mikä pahinta, jättää jälkensä myös terveyteen. Joillakin nuo terveysvaikutukset ovat homesairauden lisäksi puhjenneen monikemikaaliyliherkkyyden lisäksi niin suuret, että oireita aiheuttamattoman uuden kodin löytäminen on mahdotonta, ja ainoana vaihtoehtona on telttamajoitus.
Oppi 1: Kosteusvaurio voi aiheuttaa moninaisia oireita. Aina oireilu ei ala hengitystie- ja limakalvo-oireiluna, vaan voi olla esimerkiksi reumaattista, hermostollista tai hormonaalista.
Oppi 2: Kosteusvauriomikrobit tuottavat myrkkyjä.
- Home vaikuttaa hermostoon
- Homeista viis, ongematalossa sairastuttaa toksiini
- Hometaloissa hengitetään myrkyllistä ilmaa
- Epämääräisille homeoireille löytymässä selitys – uusi tutkimus saattaa selittää oireita hometaloissa
- Myrkyllisessä sisäilmassa työskentelee sairaita ihmisiä
- Home ja kosteusvauriot - missä diagnostiikka?
- Homemyrkyt eivät häviä pesemälläkään
- Hometalossa riehuvat mikrobijengit
- 10 faktaa kosteusvauriohomeiden terveyshaitoista
Oppi 3: Homeisiin ja kosteusvaurioihin liittyy paljon vääriä uskomuksia.
Oppi 4: Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksessa säädetään asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista. Asetuksessa säädetään myös terveydensuojelulain tarkoittamien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista ja määrätään toimenpiderajat muun muassa mikrobivaurioille. Asetuksen käytännön toimeenpanoa helpottamaan on myös laadittu soveltamisohjeet.
