Konesaumattuun kattoon päädyimme, koska kattomme on loiva, vain noin 20 astetta. Konesaumatussa katteessa kattopellit ovat kiinni toisissaan kaksinkertaisella saumalla, eikä pelteihin tehdä reikiä niiden kiinnittämiseksi kattoruoteisiin. Vaikka konesaumakattoa ulkoisesti muistuttavia lukkopontillisia peltikattoja on myös tarjolla, eivät ne saumarakenteeltaan vastaa konesaumattua katetta. Tällaiset katteet sopivatkin paremmin jyrkemmille katoille, joilla vaara lumen ja veden seisomisesta on pieni.
 |
| Lähde: http://www.konesaumakatto.info/konesaumattu-peltikatto/ |
Miksi emme sitten tehneet katosta jyrkempää? Koska talomme rakennettiin korvaamaan vanha homevaurioitunut talo, jonka rakennuspaikka on nykymääräyksiä lähempänä rantaviivaa, ei uusi talo saanut poiketa vanhasta merkittävästi. Perustusten korottaminen (vanhan talon rossipohja oli liian matala kyseiselle rakennuspaikalle), sekä vinojen sisäkattojen korvaaminen tasakorkuisilla huoneilla ja kylmällä ullakolla (kattorakenteiden tuulettuvuuden ja tarkastettavuuden parantamiseksi) korottivat uutta taloa vanhan harjakorkeudesta jo sen verran, ettei katon jyrkentämiselle juuri ollut pelivaraa. Merkittävät eroavaisuudet vanhan ja uuden talon mitoissa olisivat vaatineet kunnan toimivallassa olevan poikkeamis- ja rakennuslupapäätöksen sijaan ELY-keskuksen päätöstä. Tällainen prosessi olisi luonnollisesti ollut hidas ja todennäköisesti myös erittäin kivinen. Näin sitten määräytyi katon jyrkkyys.
Kattoläpiviennit painovoimaista ilmanvaihtoa poistoilman osalta tehostavalle huippuimurille sekä viemärin tuuletusputkelle toteutettiin peltiseppien tekemien juurikartoiden avulla. Näin läpiviennit saatiin saumattua tiiviisti kiinni kattopelteihin, eikä tarvittu kattoon jälkikäteen ruuvilla kiinnitettäviä läpivientisarjoja.
Kevään tultua kohisten ja peltitöiden juuri alettua tapahtui pelkäämämme - rakennustyömaalle ajaessaan Rouva S sai puhelun, jossa kerrottiin tontillemme johtaneen tien hajonneen kelirikon takia. Tie oli paikoin ollut pehmeähkössä kunnossa jo muutaman päivän ajan, mutta peltikuorman tuonut kuorma-auto oli sille viimeinen niitti. Sinänsä onnekasta oli, että tie hajosi vasta kuorma-auton jo jätettyä lastinsa rakennustyömaalle, ja auto pääsi paikalta pois ongelmitta. Työmalle matkalla ollut Rouva S kurvasikin saman tien puhelun saatuaan samalla kylällä asuvan kaivinkonekuskin pihaan, ja iloksemme hän pystyi tulemaan välittömästi tiekorjaustöihin. Myös tien kunnostuksen vaatima murskekuorma saatiin järjestettyä samalle illalle. Seuraavana päivänä tärytimme murskeen tiiviiksi vuokraamosta hakemallamme maantiivistimellä, minkä jälkeen tie olikin parempi kuin aikoihin. Tien kunnostuksen yhteydessä kunnostettiin myös tienvarren ojia, jotta tie jatkossa kuivuisi paremmin.
Kattotöiden valmistuttua purettiin vihdoin rakennustelineet. Neljälläkin purkajalla tässä vierähti useita tunteja, kahden purkaessa telineitä osiin ja kahden kantaessa purettuja osia nippuihin. Pääsimme vihdoin ensimmäistä kertaa katsomaan taloamme telineistä riisuttuna!
