Juoksevat vedet päärakennukseen toteuttaessaan myyjän olisi tullut ensinnäkin hakea kylpyhuonetta varten tilan käyttötarkoituksen muutosta ja toteuttaa tilat senhetkisten märkätilavaatimusten mukaisesti. Sekä päärakennuksen että saunan harmaavesijärjestelmät olisi tullut uudistaa ja sijoittaa kauemmas rannasta, eikä ohjata vesiä alkuperäisiin kantovedelle tarkoitettuihin sakokaivoihin. Myöskään myyjän toteuttamalle vesiwc:lle ei oltu haettu lupaa. Kaiken kukkuraksi rakennustarkastaja sanoi, että lupaa vesiwc:lle ei tulla hyvin todennäköisesti myöntämäänkään. Myös vähävetiset wc-järjestelmät katsottaisiin vesiwc:n kanssa samaan luokkaan kuuluviksi, joten vaihtoehdoiksi jäisivät tällöin vain erilaiset kuivakäymälät.
Käytännössä siis kaikki mukavuudet, joilla kiinteistö oli myyty, oli luvattomasti toteutettu. Lisäksi oli epäselvää, pystyttäisiinkö tällaista varustelutasoa luvalliseksi edes saamaan. Kiinteistön käyttö- ja myyntiarvo olivat nyt aivan erilaiset kuin kaupantekohetkellä. Kerroimme näistä uusista löydöksistämme myyjälle. Myyjä vahvisti, ettei ollut lupia hakenut ja epämääräisesti syytti lupien puutteesta vesi- ja jätevesijärjestelmät toteuttaneita rakennusmiehiä. Näin siis vaikka myyjä toisenkin kiinteistön rakennuttaneena oli varmasti tietoinen perusasioista lupamenettelyihin liittyen.
Johtopäätös: Ostajan tulisi ennen kiinteistökauppaa selvittää rakennusvalvonnasta kaikki kiinteistöä koskevat asiakirjat ja luvat varmistaakseen, että myytävänä olevassa kohteessa toteutetut varustelutasot ovat luvalliset. Toinen asia sitten on, kuinka helppoa tällainen on varsinkaan kauan sitten rakennettujen kiinteistöjen kohdalla, joissa kiinteistön rakennusten historia voi olla omistajamuutosten takia epäselvä, ja lupa-asiakirjat on mahdollisesti arkistoitu muinoin lupaa hakeneen henkilön, ei kiinteistönumeron mukaisesti. Asuntoesittelyitä kierrellessämme osasta kohteita selvisi rakennusvalvontaan soittamalla, että kiinteistön piharakennuksia kuten rantasaunoja oli laittomasti toteutettu. Rantakohteina myytävistä kiinteistöistä suuri osa oli lisäksi todellisuudessa rannaltaan vesijättömaata, jota kiinteistö ei omistanut. Näitä kuitenkin välittäjävetoisesti ja isolla hintalapulla varustettuna myytiin rantasaunaa ja pitkää omaa rantaviivaa myyntivalttina käyttäen. Mieleemme ei kuitenkaan tullut, että myytävänä olevien kiinteistöjen varustelutasonkin luvallisuus tulisi luonnollisesti pyrkiä selvittämään rakennusvalvonnasta.
Olisimmeko sitten ostajina olla paremmassa asemassa, jos kiinteistön kaupassa olisi käytetty välittäjää? Oma kokemuksemme on, että välittäjät eivät useinkaan olleet huolehtineet selonotto- tai tiedoksiantovelvollisuudestaan myytävää kohdetta koskien, vaan selvittivät kiinteistöjen tietoja heikosti. Esimerkiksi kiinteistön rajojen sijainnista maastossa, rasitteista tai oikeuksista ei välittäjillä useinkaan ollut konkreettista tietoa. Osa välittäjistä ei myöskään suostunut sähköpostilla esitettyihin kysymyksiin kirjallisesti vastaamaan, vaan selittelivät asioita vain ja ainoastaan suullisesti. Vastaan tuli toki myös muutamia myyntikohteisiin hyvin perehtyneitä välittäjiä, joilla ei tuntunut olevan peiteltävää.
Asuntokaupan kuntokartoitusten osalta puolestaan olimme nähneet ylimalkaisia raportteja, joissa suurin anti tuntui olevan puuttuvien palovaroitinten ja tikkaiden kunnon raportointi. Kartoitusten osalta tilanne on valitettavan usein se, että ne on tehty pintapuolisesti, ilman rakenteiden avaamista. Lisäksi kartoittajien laatutaso on hyvin kirjava, sillä mitään auktorisointia kartoittajalta ei vaadita. Harvemmin myyjät myöskään haluavat lähteä myytävän talon pintoja rakenneavauksilla rikkomaan, eikä ostajalla, kuten meillä, tullut mieleenkään tällaista edes vaatia. Tiesimme myös, että osa tarkastuskohteessa havaituista ongelmista saatetaan jättää kartoitusraportissa mainitsematta varsinkin, jos kartoittaja on valittu ja kartoitus tilattu välittäjän ja myyjän toimesta.
Uskoaksemme ainoa asia, joka meidät olisi luvattomilla mukavuuksilla varustetulta homepommilta pelastanut, olisi ollut ennen kaupan tekemistä suoritettu useita rakenneavauksia sisältävä kuntokartoitus sekä perusteellinen kiinteistön rakennuslupahistorian selvittäminen. Tällainen selvitystyö vaatii aikaa, rahaa, oikeudellista ja rakentamisteknistä ymmärrystä, sekä edellyttää myös myyjän taholta yhteistyötä, ja siksi se usein jäänee asuntokauppaneuvotteluissa tekemättä. Muuta tapaa pyrkiä edes auttavasti varmistamaan selustaansa ei kiinteistön ostajalla kuitenkaan ole.
Oppi 1: Ostajan tulee vaatia rakenneavauksia sisältävä kuntokartoitus sekä valita itse kartoittaja
- Kuntokartoituksen voi tehdä käytännössä kuka tahansa
- Välittäjä pimitti tietoja, kuntotarkastaja hutiloi
- Tällainen viritelmä Enbusken hometalosta löytyi – oikeus ihmetteli kuntotarkastajan toimintaa
- Näin tunnistat pätevän kuntotarkastajan – suojaudu hometalolta
- Kuntotarkastus on asuntokaupan sudenkuoppa
- Huono kuntotarkastus voi viedä kodin, rahat ja terveyden
- Asiantuntijat: Kuntotarkastajille on saatava pätevyysvaatimukset ja kuntotarkastuksille laki
- Kuntotarkastaja: "Tarkastuksissa veikeä piirre - ei saisi tutkia liian hyvin"
- Asuntokaupan kuntotarkastuksessa todettujen seikkojen vaikutus kaupan ehtoihin
Oppi 2: Asunnon/kiinteistönvälittäjät saattavat laiminlyödä selonotto- ja tiedoksiantovelvollisuutensa. Jos harkitset kohteen ostamista, selvitä sen tiedot itse.
- Luulivat ostaneensa paritalon puolikkaat - paljastui vuosia myöhemmin omakotitaloksi
- Asiakkaitaan huijanneelle kiinteistönvälittäjälle ehdollista ja yli 70 000 euron lasku
- Kun koti onkin susi
- Viemäristä valui vettä kellariin – kiinteistönvälittäjä salasi asunnon kunnon
- "Köyhän miehen kesämökistä" tuli myyjälle kallis - käräjäoikeus purki kiinteistökaupan
- Pariskunta laajensi tonttiaan sadalla neliöllä puiston puolelle Espoossa
- Välittäjän/välitysliikkeen toiminta, välittäjän saama varoitus
- Myyjä ja välittäjä salasivat kosteusvauriot – vankeutta ja 150 000 euron lasku
- Kosteusvaurio toi käsirahan takaisin asunnon ostajille
- Homekiistassa ennakkotapaus: talon välittäjä ja kuntotarkastaja tuomiolle
