Sivut

23. toukokuuta 2016

27 Terassia ja tietöitä

Terassimateriaaliksi halusimme Siperian lehtikuusen, sillä se on puuaineksena kovaa ja varsin lahonkestävää ilman pintakäsittelyjä tai myrkkyjä. Vertailimme lehtikuusimateriaalien hintoja ja huomasimme samalla, että osa saamistamme tarjouksista koski Suomessa kasvatettua lehtikuusta, ei Siperiassa kasvatettua. Asiasta eri tahojen kanssa keskusteltuamme olimme tulleet käsitykseen, että nimenomaan Siperiassa kasvanut lehtikuusi olisi terassimateriaalina kestävää pitkällä tähtäimellä, joten siksi kotimaiset lehtikuuset tai eurooppalaiset lehtikuuset eivät olleet meille vaihtoehto.



Lehtikuusilaudat sovittiin toimitettavan meille rakennuspaikalle. Kesken rakennustöiden saimme puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että tontillemme pääsemisessä on ongelmia: tavarantoimittaja oli päättänyt toteuttaa rahdin henkilöautolla ja peräkärrillä, eikä tällä yhdistelmällä - tietenkään - päässyt raskaan lehtikuusikuorman kanssa tontillemme johtavaa rinnettä ylös. Lopputuloksena oli, että kuormaa vajutettiin rinteen alapäässä, ja se tuotiin rakennuspaikallemme kahdessa erässä. Lähtiessään tavarantoimittaja päivitteli, että rinnettä ei mitenkään päässyt ylös, koska siinä oleva murske on aivan irtonaista ja vain velloo auton renkaiden alla. Ihmettelimme asiaa, sillä kenelläkään ei ollut ollut rinteen kanssa ongelmia enää kelirikon aikaisen kunnostamisen jälkeen. Vasta tavarantoimittajan lähdettyä kävelimme katsomaan rinnettä, joka oli karmaiseva näky. Auto+peräkärriyhdistelmällä rinnettä ylös yrittäessään ja kaasutellessaan oli tavarantoimittaja onnistunut kaapimaan rinteeseen aiemmin keväällä tilaamamme ja tiivistämämme murskeen irralleen. Jäljellä oli monttuinen tie ja murskekasoja siellä täällä.

Perustavaa laatua olevan harmituksen ja ihmettelyn jälkeen ei auttanut muu kuin ryhtyä tasoittamaan rinnettä lapiolla ja rautaharavalla. Luonnollisestikaan hyvää tulosta ei näin saatu, sillä sää oli ollut kauan kuiva ja myös rinne hyvin kuivunut, eikä karkea murske näin ollen enää sitoutunut tien pintaan kiinni. Autolla rinnettä ylös tuleminen muistuttikin nyt marmorikuulien päällä ajamista, murskeen pyöriessä tehokkaasti pois renkaiden alta. Ainoaksi keinoksi jäikin sitten tilata kuorma hienoaineksista mursketta, joka sitten sitoisi paikalleen tiessä jo olevan karkean murskeen. Sen rinteeseen levittämisen jälkeen ei voinut kuin toivoa, että kukaan ei hajottaisi tietä enää kolmatta kertaa.

Terassin laudoitusta saimme tehdä talon kahdelle eri sivulle terassiteemaan soveltuvasti helteisessä ja kauniissa säässä. Terassin otsalaudat jäivät odottamaan portaiden rakentamista, sillä joutuisimme vielä miettimään, miten portaat käytännössä olisi järkevää toteuttaa. Myös terassin kaiteet jätettiin odottaamaan myöhempää aikaa, sillä emme olleet vielä päättäneet kaiteen tyyppiä.