Asianajoprosessi, jota sovitteluksi kutsutaan, oli luonteeltaan tuttu keväisestä kosteusvaurioita ja laittomia vesi- ja jätevesijärjestelmiä koskevasta väännöstä: juridiikalla ja näytöillä ei käytännössä ole merkitystä, vaan sovitteluprosessi on huutokauppaa, jossa uhkana on täysmittainen oikeudenkäynti ja sen mukaiset kulut. Jälleen saatiin pohtia, onko mielekästä mennä oikeuteen 5600 euron asiasta, jos jo käräjäoikeusvaihe maksaisi noin 20 000 euroa ja edessä olisi mahdollisesti vuosien vääntö eri oikeusasteissa. Olisiko todennäköistä voittaa tämä riita siten, että kaikki asianajokulummekin määrättäisiin vastapuolen maksettavaksi? Olimme keränneet sähköpostit ja muun aineiston yhteen, mutta materiaalin läpikäyminen juristityönä ja oikeudessa maksaa maltaita. Salapoliisityötä tehdäksemme lähestyimme myös itse urakoitsijaa, jolta mestarimme oli syyskuussa tilannut pohjatutkimuksen. Urakoitsijan ajopäiväkirjan merkinnät olivat yhteneväiset omien kalenterimerkintöjemme kanssa ja vahvistivat, että meiltä laskutetut ja maksuvaatimuksessa väitetyt työmaakäynnin ajat ja kesto olivat virheelliset ja ylimitoitetut.
Lopputulema sovitteluprosessissa kuitenkin oli, että päädyimme maksamaan siitä, että pääsimme asiasta eroon ilman täysimittaista oikeudenkäyntiä. Yksittäisen kuluttajan taloudellinen asema tällaisissa tapauksissa lienee kotivakuutuksen sisältämästä oikeusturvavakuutuksesta huolimatta heikompi kuin yrityksen, jolla on käytössään yrityksen vakuutusten lisäksi liiton lakimiehet. Jos rahareservejä oikeuksistaan kiinni pitämiseen ei ole, niin vaihtoehtona on hyväksyä vääryyden tapahtuminen ja minimoida näin lisämenetykset. Osuvasti asianajoprosesimme kanssa samoihin aikoihin asiaa pohti uutisissa myös korkeimman oikeuden uusi presidentti Timo Esko: ”Jos riidan arvo on alle 20 000 euroa, niin kannattaa miettiä monta kertaa, kannattaako sen kanssa lähteä käräjöimään....Kyllä varakkaan mahdollisuudet käydä oikeutta ovat köyhää paremmat.” Kokeneiden asianajajien yli 300 euron tuntiveloitukset ja oikeusprosessien pitkällisyys huomioiden myös moni normaalituloinen asuntovelallinen puhumattakaan palkkatulojen ulkopuolella oleva huomaa olevansa "köyhän" asemassa. Erityisesti, jos on juuri homeen takia menettänyt asunnon, irtaimistonsa ja mahdollisesti myös terveytensä.
Mitä opimme tällä kertaa? Harmillisesti vasta asianajoprosessistamme urakoitsijoidemme kanssa keskustellessa törmäsimme käsitteeseen ”rakennuttajakonsultti”. Tieto tällaisesta konseptista auttaisi monia pientalorakennuttajia pitämään itsensä valppaina rakennusprojektinsa toimijoiden osalta. Yhä yleisempää kuulema on, että pientalorakentamisessakin rakennuttaja palkkaa ulkopuolisen tahon, rakennuttajakonsultin, vastaamaan rakentamisen kokonaispaketista. Nyt ei siis tarkoiteta perinteisesti vastaavalle työnjohtajalle (mestarille) kuuluvaa valvontatyötä tai pääsuunnittelijalle kuuluvaa suunnittelutyön kokonaisuudesta vastaamista. Kyse ei myöskään ole talopaketin hankkimisesta avaimet-käteen tai muuttovalmiina. Kyse on pikemminkin laajasta rakennuttajapalvelusta, jossa rakennuttajakonsultti hoitaa rakennuttajan puolesta esimerkiksi työnjohtoa, kilpailutuksia, urakoitsijavalintaa, materiaalihankintoja, kommunikaatiota ja kustannussuunnittelua. Rakennuttajan on siis oltava tarkkana siinä, haluaako hän hankkeeseensa A) vain lain vaatimia vastaavaa työnjohtajaa ja suunnittelutyön kokonaisuudesta vastaavaa pääsuunnittelijaa, vaiko edellisten lisäksi myös B) rakennushankkeen eri osa-alueilla, mahdollisesti jopa projektinjohtajana, toimivaa rakennuttajakonsulttia. Ei-ammattimaiselle rakennuttajalle raja näiden roolien välillä voi olla häilyvä, ja arviointia vaikeuttaa se, että kaikkia näitä palveluita voi myydä yksi ja sama henkilö. Selvää joka tapauksessa on, että vaihtoehto B) tulee tietenkin merkittävästi vaihtoehtoa A) kalliimmaksi.
Rakennuttajan antaessa hankkeensa ohjakset konsultille nousee ensiarvoisen tärkeään rooliin konsultin toiminnan eettisyys sekä rakennuttajan ja konsultin välinen luottamus. Konsultin toimintaa ja laskutusta on voitava ennakoida ja seurata, ja niiden tulee olla sovitun mukaisia. Konsultin tulee myös mitoittaa työsuoritteensa tarkoituksenmukaisiksi, eikä käyttää laskutettavaa työaikaa kohtuuttomasti. Joskus rakennuttajan luottamusta tai tietämättömyyttä valitettavasti kuitenkin käytetään hyväksi. Tyyppiesimerkki tällaisesta ovat materiaaliveloituksiin ja tuntilaskutuksiin liittyvät väärinkäytökset. Mahdollista on myös, että vaikka rakennuttaja nimenomaisesti on ilmoittanut itse hoitavansa kaikki lain sallimat rakennuttamistehtävät ja käyttävänsä konsulttiapua vain erikseen niin sovittaessa, voidaan häntä silti laskuttaa omavaltaisesti suoritetuista ”palveluista”, joita hän ei ole tilannut, joiden laskutuksesta ei ole sovittu, ja jotka eivät ole rakennushankkeelle välttämättömiä. Kun rakennuttaja sitten havahtuu ja epäselvyyksien tai ongelmien takia irtisanoo konsultin kesken rakennushankkeen, johtaa tämä ikävimmillään ”irtisanomislisällä” paisutettuihin loppulaskuihin tai konsultin esittämiin massiivisiin vahingonkorvausvaateisiin tulonmenetyksiin perustuen (ks. esim. Sitä saa mitä tulee -blogi). Pientalorakentamiseen on siis yleisesti tunnettujen talousrikollisuuden ja laatuongelmien lisäksi pesiytynyt myös käytäntö, jossa pahaa-aavistamatonta rakennuttajaa lypsetään asiantuntijapalveluista piikki-auki-tyyppisesti, ja jossa kuppaamisen lopettaminenkaan yhteistyösopimus irtisanomalla ei aina onnistu ilman kallista lakimiesapua.
Oppi 1: Teit niin tai näin, voit silti joutua maksamaan kalliisti
