Helsingin kantakaupungissa vuosia asuneena
olimme pitkään haaveilleet luonnon rauhaan muuttamisesta. Päiväretket Nuuksion kansallispuistoon olivat toimineet varaventtiilinämme, mutta jokainen reissu metsään vain vahvisti tarvetta oman paikan löytämiseen luonnon keskeltä.
Kiertelimme katselemassa tontteja, mutta talon rakentaminen ei tuntunut kutsuvalta ajatukselta.
Unelmapaikkamme kun olisi käytännössä asemakaava-alueen ulkopuolella,
jonne rakentaminen vaatisi pitkähköjä ja epävarmoja lupaprosesseja.
Katsomiemme kiinteistöjen osalta kuntiin soittaessamme kuulimme usein,
kuinka kunnan myönteinen lupapäätös oli joutunut ELY-keskuksen
valituksen tai kielteisen päätöksen kohteeksi. Olimme myös kuulleet ja lukeneet kauhutarinoita rakentamisprojekteista. Siksi katselimmekin pääasiassa
valmiiksi rakennettuja kiinteistöjä, niin omakotitaloja kuin vapaa-ajan asuntojakin. Vihdoin huhtikuussa 2014 vastaamme tuli kohde, joka
herätti kiinnostuksemme. Kauniissa erämaamaisemissa sijaitseva vapaa-ajan asunto oli varustelunsa puolesta omakotitalon veroinen ja sijaitsi vain 50 kilometriä Helsingin
keskustasta.
Kiinteistön
päärakennus oli hirsirakenteinen, myyjien toimesta kattavasti remontoitu, 80-luvun alussa valmistunut yksikerroksinen talo. Muun muassa huopakatto
aluskatteineen, keittiö ja kylpyhuone oli uusittu. Myös terassit oli uusittu
ja rakennusta maalattu sekä sisä- että ulkopuolelta. Talo näyttikin ikäisekseen
hyväkuntoiselta. Päärakennuksen oli rakennuttanut myyjiä
edeltävä omistaja. Talo oli ollut näyttelykäytössä ja siirretty paikalle
muualta. Tätä tietoa meillä ei tosin ollut kaupantekohetkellä, vaan se
selvisi myöhemmin. Päärakennuksen lisäksi kiinteistöllä oli myös 60-luvulla rakennetut rantasauna
ja varastorakennus.
Asuntoesittelyn pitivät myyjät itse.
Kohdetta markkinoitiin vapaa-ajan asuntona, jossa on ”kaikki
mukavuudet”: astianpesukone, kylpyhuone suihkulla ja vesiwc:llä, sekä
rantasaunassa lämmin suihku. Esittelyjen aikana
päärakennuksen ulko-ovet olivat auki. Aurinko paistoi lämpimästi, järvi kimalsi, ja myyjien
koira juoksenteli vapaana kurvaten välillä sisälle taloon ja sitten jälleen ulos.
Päätimme vihdoin lopettaa vuosia kestäneen etsintämme, ja kiinteistökaupat tehtiin toukokuussa. Koska tie kiinteistölle kulki
naapurikiinteistöjen rajalla, mutta kiinteistörekisteriotteessa ei
näkynyt kiinteistölle merkityn tieoikeutta naapureita rasittaen,
kirjattiin kaupan purkavaksi ehdoksi tieoikeuden muodostaminen.
Tieoikeuden muodostaminen vaatisi yksityistietoimituksen, jonka laittaisimme vireille heti lainhuudon saamisen
jälkeen.
