30 Laatu, yksilöllisyys, joustavuus

Edellisessä blogiartikkelissa käsittelimme muutamia talotoimittajaamme liittyviä murheen aiheita. Nyt tilanne on edennyt siihen, että asioita joudutaan viemään kuluttajariitalautakuntaan. Matka talotoimittajamme kanssa on kaikenkaikkiaan ollut kivikkoinen. Ennen talokauppojen tekemistä talotoimittajan myyjä vaikutti ammattitaitoiselta ja talotoimituksen elementtejä pohdittiin yhdessä paljon. Kaupanteon jälkeen ja talotoimituksen ajankohdan lähestyessä tunnelma kuitenkin muuttui. Nimien ollessa jo sopimuksessa myyjä ei enää ollutkaan meidän neuvottelukumppanimme Finnlamellilla, vaan kommunikaatio siirtyi jostain syystä myyjältä talotehtaalle. Oudoksuttavaa, mutta sinänsä ihan ok, kunhan vain tieto talotoimitukseen myyjän kanssa sovituista asioista tavoittaa talotehtaan, ja myyjän puheilla on jotain merkitystä. Näinhän asia ei sitten ihan mennyt.

Oman talotoimituksemme osalta Finnlamellin toiminnassa on toistunut ilmiö, jossa myyjä joko ei tarkkaan tiedä, mitä Finnlamelli lopulta asiakkaalle toimittaa, tai lupaa talotoimitukseen asioita, joista sopimuksen tekemisen jälkeen joudutaan käymään talotehtaan kanssa uudet neuvottelut. Konkreettisesti tämä on tarkoittanut seuraavaa:

• Konesaumattu peltikate valittiin katemateriaaliksi myyjän suosituksesta, ja myyjä itse pyysi siitä peltisepältä asennus- ja materiaalitarjouksenkin. Saatuamme Finnlamellilta talomme rakennekuvat hieman ennen talotoimitusta keskustelimme peltisepän kanssa ja totesimme, että kattorakenne oli ruodelautojen osalta liian harva (k300) eikä täyttänyt konesaumapeltikatteen vaatimuksia (k150). Materiaalitoimituslistaan ruodelautajako oli jostain syystä merkitty tiheämpänä (k200). Ruodejaon tihentämisestä talotehdas vaati meiltä 1623 euroa lisähintaa. Asiasta vääntäessämme saimme lopulta kuulla, että jostain syystä talotehdas oli käyttänyt oman toimituksensa hintalaskennan pohjana profiilipeltikatteen, ei konesaumapeltikatteen asennusvaatimuksia, ja tämän seurauksena tiheämmästä ruodejaosta yritettiin periä meiltä korvaus, joka oli suhteeton verrattuna aiheutuvaan lisätyöhön ja materiaalimenekkiin. Asia ratkesi vasta, kun otimme yhteyttä kuluttajaviranomaiseen. 
• Huomasimme talotoimittajan rakennekuvissa esitettyjen ikkunatuulensuojakankaiden puuttuvan talotoimituksen materiaalilistauksesta. Myyjä sanoi kankaiden kuuluvan toimitukseen, mutta talotehdas oli eri mieltä ja yritti periä meiltä niistä lisähintaa. Lopulta kankaat lisättiin toimitukseemme ilman lisäkuluja.
• Myyjä lupasi talotoimitukseen kuuluvan tuulensuojalevymateriaalia tuulenohjaimien tekemiseksi. Huomasimme materiaalin kuitenkin puuttuvan talotoimituksen materiaalilistauksesta. Lopulta nämä lisättiin toimitukseemme pahvisina ilman lisäkuluja.
• Lattialautamateriaalin talotoimittaja toimitti pituudeltaan vaihtelevamittaisena, alkaen aina 90 cm pätkistä. Kun asian havaittuamme soitimme myyjälle, ei hän ainakaan tunnustanut tietävänsä asiasta mitään ja hämmästeli tilannetta. Talotehdas ei näe lautojen pituudessa mitään ongelmaa, ja nyt asia menee kuluttajariitalautakuntaan.
• Lattialautojen leveys sovittiin myyjän kanssa olevan 120 mm, ja neuvotteluvaiheessa tällaiselle lattialaudalle löytyi lisähintakin suhteessa alunperin tarjottuun 95 mm leveään lautaan. Sisäverhousmateriaalien toimitusajankohdan lähestyessä talotehdas soitti, ettei tällaista leveyttä ole ollut heillä tarjolla enää pitkiin aikoihin, joten mittaa jouduttiinkin sitten lennossa muuttamaan toimituksen mahdollistamiseksi.
• Talotarjousta sähköpostitse kommentoidessamme pyysimme katon tuuletusrakenteisiin pieneläinverkot, joiden osalta myyjä lupasi itsestään selvästi ne toimitettavan ja asennettavan. Verkkoja ei kuitenkaan asennettu tai toimitettu, eikä talotehtaalta ole annettu asiaan mitään selitystä. Tämäkin asia menee nyt kuluttajariitalautakuntaan.

Tilannetta pahentaa entisestään se, että ongelmatilanteen tultua esiin asian ratkominen ei tapahdu myyjän toimesta tai myyjän kanssa, vaan olemme joutuneet vääntämään asioista talotehtaan kanssa. Syntyy vaikutelma, että talomyyjät ovat itsenäisiä toimijoita, jotka vain myyvät talotoimituksia, eivätkä vastaa toimituksesta, puhumattakaan toimituksessa olevista ongelmista, kauppojen tekemisen jälkeen. Tehdas puolestaan ei lähtökohtaisesti noteeraa myyjän kanssa kirjallisestikaan käytyjä keskusteluja sopimuksena. Asiakkaan suuntaan tilanne näyttää harvinaisen sekavalta ja huonolta, eikä herätä luottamusta. Meille asiakkaina Finnlamelli on yksi toimija, jota edustaa niin myyjä kuin talotehdaskin, eikä ongelmien pallottelu myyjän ja tehtaan välillä pitäisi kuulua meille.

Talotoimituksen jälkeen olemme, edellä mainittujen pieneläinverkkojen ja lattialautojen lisäksi, esittäneet huomautuksia muun muassa seuraavista asioista, joita sitten on korjailtu tavalla tai toisella:

• Ikkunoiden Biobe-korvausilmaventtiilit toimitettiin väärän värisinä, niitä toimitettiin väärä lukumäärä, ja niihin tilatut allergiasuodattimet puuttuivat täysin. Asia korjattiin huomautuksen jälkeen.
• Yksi tuuletusikkuna ei sulkeutunut kunnolla, koska ikkunan metalliosat hankasivat toisiaan. Talotoimittajan asennusryhmä ei talon pystytyksen yhteydessä ongelmaa pystynyt korjaamaan. Huomautuksen jälkeen talotoimittajan asentaja tuli vaihtamaan tuuletusikkunaan saranan.
• Ikkunoiden helat toimitettiin väärän värisinä, ja osa karmeihin tulevista peitetulpista toimitettiin valkeina, eikä puunvärisinä, jota karmit ovat. Asennusryhmän mielestä meidän olisi vain pitänyt marssia rautakauppaan ostamaan oikeanvärisiä tuotteita, mutta meidän mielestämme olimme jo kertaalleen maksaneet oikeanvärisistä. Asia korjattiin huomautuksen jälkeen.
• Talotoimittajan materiaalitoimituksesta puuttui puutavara usean ikkunan sarjoissa olevien ikkunoiden välivuorilautojen tekemiseksi. Vuorilaudaksi toimitettu 19x120 lauta ei leveyssuunnassa tähän tarkoitukseen riittänyt, joten asennusryhmä räätälöi vuorilaudat 19x145 mittaisista räystään otsalaudoista, joita oli jäänyt yli. Materiaalia jäi kuitenkin uupumaan vielä yhden ikkunan tarpeisiin, joka sitten huomautuksen jälkeen toimitettiin ja asennettiin jälkikäteen talotoimittajan toimesta.
• Sisävuorilautojen osalta ikkunoiden vaakasuuntaiset vuorilaudat jouduttiin osassa ikkunoita tekemään kahdesta pätkästä, koska toimitetun vuorilautamateriaalin pituus jäi vajaaksi. Pienimmillään vajaus oli vain 4 cm, ja 30 cm pidemmällä vuorilaudalla tilanne olisi ollut kaikilta osin ratkaistu. Vuorilaudat pyrittiin mitoittamaan ikkunoiden ympärille mahdollisimman lyhyiksi, joten sikäli asennuksella ei asiaa pysty korjaamaan. Talotoimittaja ei asiaa ole kommentoinut.
• Talotoimittajan asennusryhmä sahasi ulko-oven vuorilaudat valmiiksi, mutta ne jätettiin yhteisellä sopimuksella asentamatta, jotta vuorilaudat voidaan käsitellä ennen kiinnittämistä. Kiinnittämistä omin porukoin aloitellessa huomattiin, että vuorilaudat olivat useita kymmeniä senttimetrejä vajaamittaiset. Näin ollen ulko-oven ulkovuorilaudat piti itse tehdä ja pintakäsitellä uudelleen (onneksi ylijäämämateriaalia löytyi). Talotoimittaja ei ole vastannut tähän mitään.
• Ulko-ovien mukana toimitettiin väärät painikkeet. Oikeat toimitettiin ja asennettiin huomautuksen jälkeen.
• Hirsien pinnassa talon sisätiloissa oli vaurioita, jotka näkyivät ikävästi. Näitä korjattiin talotoimittajan asentajan toimesta huomautuksen jälkeen. Talon pystyttänyt asennusryhmä ei vaurioihin halunnut koskea.
• Kylpyhuoneen katon alaslaskuun ja sisäkaton harvalaudoitukseen tarkoitettu 41x47 puutavara oli talotoimittajan asennusryhmän toimesta käytetty muuhun tarkoitukseen, ja puutos huomattiin, kun sisäkaton harvalaudoitustyötä alettiin tekemään omin porukoin. Sovimme talotoimittajan kanssa, että ensihätään halkaisemme sisäkaton harvalaudoitukseen tarvittavan puutavaran muista materiaaleista ja kakkotoimituksen mukana sitten tulisi tarvittavat materiaalit kylpyhuoneen katon alaslaskua varten. Puuttuvaa 41x47 tavaraa emme sitten kuitenkaan saaneet edes kakkostoimituksen osana, jonka jälkeen asiasta sovittiin saatavan rahallinen hyvitys. Minkäänlaista rahtiahan tuo hyvitys ei luonnollisesti riitä kattamaan.
• Hirsien sähköporaukset puuttuivat kokonaan yhdestä talon halkovasta hirsiväliseinästä. Nämä käytiin huomautuksen jälkeen tekemässä talotoimittajan asentajan toimesta, vaikkakin ehdotus ensin talotoimittajan taholta oli teettää asia sähkömiehellä (ja ilmeisestikin maksaa asiasta omalla kustannuksella) sähköasennustöiden yhteydessä.
• Talotoimittajan asentamien alapohjan tuulensuojalevyjen ja niitä ympäröivien alapohjarakenteiden välillä, sekä lattiavasoja kannattelevien palkkikenkien rajapinnoissa oli paikoin aukkoja, joista vaivatta paistoi päivä sisään, eli alapohjarakenne ei ollut lähimainkaan tiivis. Huomautimme asiasta, mutta lopulta eristystöiden käynnistämiseksi korjasimme itse alapohjan asennusta tiivistysteipillä, uretaanivaahdolla, sekä laudoittamalla tuulensuojalevyjen reunoja alapuolelta. Tähän kului aikaa useita päiviä. Talotoimittaja korvasi tiivistysteipin ja uretaanivaahdon.
• Följarien pituus oli mitoitettu siten, että ylimmän hirsikerran ja runkorakenteisten pääty/sivuelementtien välistä tuuletusrakoa peittämään ei voitu asentaa talotoimituksen mukana tullutta tippalistaa. Tippalista olisi joko pitänyt asentaa siten että se a) ei olisi suojannut tuuletusrakoa ainakaan följareiden kohdalla tai b) olisi revennyt paikaltaan, kun hirsikehikko painuu ja följarit liukuvat seinällä ylöspäin. Ensimmäinen ratkaisuehdotus talotoimittajalta oli, että kävisimme ajoittain vuolemassa tippalistaa följareiden kohdalta matalammaksi, jotta följarille jäisi tilaa liukua ylöspäin. Tämä lienee ollut huono vitsi. Lopulta talotoimittaja suostui sekä toimittamaan että asentamaan uudet, tuuletusraon ylittävät följarit, ja asensimme tippalistat puskuun följareiden kylkiä vasten.
• Perustuksena olevien harkkopilarien ja niiden päälle asennettujen hirsi- ja tuulensuojalevyrakenteiden kapillaarikatkoissa oli puutteita asennuksessa, jonka seurauksena hirsirakenteet ja tuulensuojalevyt olivat paikoin suorassa kosketuksessa betonin kanssa, ulkotilassa. Näitä korjailtiin talotoimittajan asennusryhmän toimesta tunkkaamalla taloa ylös ja laittamalla kapillaarikatkoksi bitumikaistaa tai solumuovia. Korkeimman pilarin kohdalla tunkkaus ei onnistunut, ja myös toiseksi korkeimman kohdalla ongelma näkyy edelleenkin jääneen korjaamatta.
• Sisäkattopaneelit toimitettiin mitassa, joka ei ole optimaalinen talon yhteenkään huoneeseen. Tämän seurauksena paneelia puuttuu toimituksesta muutaman neliön verran. Tästä kerroimme edellisessä blogipostissamme. Asia menee nyt kuluttajariitalautakuntaan.

Paljon on siis saatu huomautusten jälkeen korjattua, vaikkakin osa asioista nyt joudutaan viemään kuluttajariitalautakuntaan. Asiakaskokemus talotoimituksesta on jäänyt voittopuolisesti negatiiviseksi. Keskustelut huomautuksista tai puutteista on käyty ilmapiirissä, jossa ratkaisua viivytellään, ja jossa asiakas tuntuu vain olevan hankala ja väärässä.

Ongelmana talotoimittajamme toiminnassa näyttää myös olevan kokonaismetrimääriin tuijottaminen sen sijaan, että tehtaalla katsottaisiin, mitä ja missä mitoissa materiaaleista on heidän itse suunnittelemassaan ja toimittamassaan talossa tarkoitus tehdä. Lopputuloksena on, että toimitettua puutavaraa pitää asennustyön aikana jatkaa pätkillä, lopputulos on ulkonäöllisesti huono, ja samalla myös hukkaa jää turhaan. Leveydeltään vajaita materiaaleja puolestaan pitää joko korvata muista ylijäämämateriaaleista tai huomautuksin metsästää ja asennuttaa jälkikäteen. Laadukkuutta, yksilöllisyyttä, ja joustavuutta arvoissaan mainostava talotoimittaja ei itse näe asiassa mitään ongelmaa, vaan vain vetoaa siihen, ettei materiaaleja ole sopimuksessa vaadittu määrämittaiseksi. Edellä kuvattujen kattopaneeleiden mitoituksen ja ikkunavuorilautojen leveys- ja pituushaasteiden lisäksi konkreettinen kohdallemme sattunut esimerkki oli citynurkkakotelot, joilla talon ulkonurkissa olevat hirrenpäät suojataan. Kahdeksasta citynurkkakoteloon tarkoitetusta liimalevystä seitsemästä jäi pitkät pätkät hukkaa, kun taas yksi ei yltänyt talon nurkassa ylhäältä alas asti, vaan jäi 60 cm vajaaksi. Tämän seurauksena yksi nurkista vaati liimalevyn jatkamista näkyvässä paikassa. Ei kaada maailmaa, mutta ei varsinaisesti myöskään hivele silmiä tai tunnu asianmukaiselta, kun talon materiaaleista kuitenkin on maksettu pitkä penni. Onneksi ainakaan katto- ja lattialistoja ei tilattu talotoimituksen osana.

Ilmeisesti emme kuitenkaan ole ongelmiemme kanssa yksin. Tämän talotoimittajan osalta näkyy netistä löytyvän muitakin kokemuksia, joissa materiaalia on toimitettu käsittämättömissä mitoissa, vastauksissa viivytellään, ja asioiden ratkaiseminen hiertää pahasti. Voimme yhtyä myös erään kommentoijan esittämään näkemykseen siitä, että ehkäpä tämän toimittajan kohdalla olisi aiheellista hankkia heiltä vain hirsikehikko, ja jättää kaikki muu toimituksen ulkopuolelle. Huonoja kokemuksia varmasti löytyy kaikkien talotoimittajien toimituksista. Haluamme kuitenkin jakaa omamme, sillä tämä on meille ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen oma talonrakennuskokemuksemme, eikä meitä varsinaisesti lohduta, löytyykö muista talotoimittajista mahdollisesti vielä huonompia. Ihmetystä herättää, kuinka talotoimittajilla on varaa kohdella asiakkaitaan huonosti, lyhytjänteisesti omaa tilannettaan optimoiden. Jatkuvasti koventuvilla markkinoilla kuitenkin luulisi olevan tilausta lisämyynnille ja asiakassuosituksille.

Oppi 1: Jos teetätät rakennustöitä, pyri itse vähintään käymään rakennustyömaalla joka päivä ja valokuvaamaan mahdollisimman paljon. Jo yhden päivän aikaansaannosten läpikäyminen jälkikäteen on homma, jossa helposti jää jotain yksityiskohtia huomaamatta, ja töiden edetessä voi huomaamisen arvioisia asioita jäädä rakenteiden alle piiloon. Varsinaisten virheiden lisäksi näin huomaat myös asiat, joissa haluamasi asia on ehkä ymmärretty väärin. Lähtökohtana luonnollisesti pitää olla luottamus, ja ammattilaisen hoitama valvonta, mutta mikään ei korvaa omaa osallistumista.

Oppi 2: Jos joudut tekemään huomautuksia työstä tai materiaaleista, tee se kirjallisesti ja liitä mukaan valokuvia, joista asian luonne selviää. Sähköposti on tässä hyvä työkalu, sillä siitä on nähtävissä asiasisällön lisäksi yksiselitteisesti myös kommunikaation ajankohta ja osallistujat.

Oppi 3: Sopimusta työstä ja materiaaleista tehdessä sopimus ei koskaan voi olla liian tarkka tai kattava. Valitettavan usein sopimukseen kirjattujenkin asioiden tulkinnasta ja pilkun paikan merkityksestä voidaan joutua jälkikäteen vääntämään. Hyväkään sopimus ei kuitenkaan takaa hyvää sopimuskumppania.

29 Lautagate ja muita risuja talotoimittajalle

Olemme tässä blogissa halunneet pitää talotoimittajaamme Finnlamellia koskevan keskustelun diskreettinä. Matkan varrella on talotoimittajan kanssa tullut vastaan jos jonkinlaisia haasteita ja huomautuksen aiheita, mutta aina niistä on päästy tavalla tai toisella yli, vaikka aika lailla jumppaamista se onkin vaatinut. Ymmärrämme, että talotoimituksissa tulee virheitä, kuten inhimillisessä toiminnassa yleensä. Mutta sitä emme ymmärrä, että ongelmatilanteiden ratkaisemisessa ei talotoimittajan asenne ole kohdallaan, vaan asiakas on lähtökohtaisesti väärässä. Raksahommien edetessä lautalattioiden ja kattopaneeleiden asennukseen ylittyi sietokynnys talotoimittajamme toimintaa kohtaan lopullisesti.

Aloitetaan lautalattioista. Lautanippu tuli rakennuspaikallemme talotoimittajan kakkostoimituksessa helatorstaina. Kakkostoimitukseen oli lattialautojen lisäksi niputettu myös muuta sisäverhoustavaraa, kuten kattopaneelit. Lattialaudat oli pakattu valolta suojaan läpinäkymättömään suojamuoviin, jota ohjeiden mukaan ei tullut ennen lautalattian asentamista avata. Aloitellessaan lattian asentamista kirvesmiehemme avasi suojamuovit lautanipun päästä ja hämmästyi, kun nipusta tuli yksi toisensa jälkeen noin 90 cm pitkää lautaa, ja lisäksi myös jonkin verran hieman yli metrisiä lautoja. Ihmetellen hän päätti lykätä lautalattian asentamisen aloittamista ja odottaa meidän tuloamme työmaalle. Saavuttuamme paikalle avasimme yhdessä suojamuovit paremmin, jotta pääsisimme katsomaan tilannetta tarkemmin. Tyrmistyksemme voi sanoa olleen suuri.

Lautanipun laidoille oli kerätty pidempää, tosin pituudeltaan vaihtelevaa lautaa. Lautanipun keskusta sen sijaan oli täytetty silpulla, jotka oli kiinnitetty toisiinsa päätypontein. Jokaikinen lauta oli omanmittaisensa, lyhimmät noin 90 cm pitkiä, ja suurin osa laudoista oli alle kaksimetrisiä. Myös osa aluksi pitkiltä vaikuttaneista reunalaudoista oli tällaista päätypontein yhdisteltyä lyhempää lautaa. Rahtikirjassa tai pinon päällä ei tietoa lautojen pituudesta ollut, ja suojamuovien päältä kokeiltuna laudat olivat tuntuneet pitkiltä. Luonnollisestikaan myöskään kauppakirjassamme ei ollut mainintaa siitä, että lattialaudat toimitetaan vaihtelevamittaisena, joka lauta omanpituisenaan, lyhimmillään 90 cm pitkänä.

Taloja ja talopaketteja kymmeniä vuosia pystyttänyt kirvesmiehemme ja rakennustyömaita useita vuosikymmeniä valvonut rakennusmestarimme eivät koskaan aiemmin olleet törmänneet tämänkaltaiseen huijaukseen. Molemmat totesivat, että joskus on työmaalla tullut vastaan lyhempää lattialautaa, mutta tällöinkin kyseessä on ollut vakiomittainen, esim. 150 cm pitkä lautatavara. Tällaisella vakiomittaisella laudalla saataisiin vielä aikaiseksi kaunis lopputulos, ja lautojen väliset saumat olisi hyvä rytmittää järkeväksi kuvioksi, toisin kuin epämääräisen pituisella silpulla.

Soitimmekin talotoimittajamme myyjälle, jonka kanssa olemme taloamme koskevat neuvottelut aikanaan käyneet. Hän ei ainakaan myöntänyt tietävänsä, että toimitukseemme mukaan sisällytetty lautalattia olisi laadultaan sellaista, mitä pihallamme nyt seisoi. Tiedustelimmekin, mitä nyt tehdään: seisotetaanko työmaata ja laitetaan nippu Finnlamellille vaihtoon, vai laudoitettaisiinko pienempien huoneiden lattiat nipussa olevalla pidemmällä tavaralla ja loput palautettaisiin Finnlamellille. Silppulautaa emme lattiaamme joka tapauksessa asentaisi. Myyjän ohje oli aloittaa asennus pienistä huoneista pidemmällä laudalla, jotta työmaan seisokilta ja siitä aiheutuvilta lisäkustannuksilta vältyttäisiin. Hän myös ohjasi ratkomaan ongelmaa talotehtaan kanssa. Näin sitten teimmekin.

Mestarimme sekä kirvesmiehemme tekivät tilanteesta saman diagnoosin: talotoimittajamme on toimittanut meille lattialautaa, joka on tehty määrämittaiseksi työstettyjen lautojen hukkapaloista. Näin lattialautamateriaalien toimittaja pääsee nollahävikkiin, talotoimittaja säästää rahaa, ja onneton asiakas sitten saa pihalleen hukkapalanipun. Jos talotoimittaja ei yhtään ajattele mainettaan ja jatkomyyntiä, kannattaa sen tällaista vedätystä toki yrittää, sillä rakennuskiireiden keskellä painiva asiakas todennäköisesti pahimmillaan vain haukkuu toimittajan, minkä jälkeen joko tyytyy asentamaan kirjavan hukkapalalattian tai hankkii korvaavat laudat muualta. Harva jaksaisi asiasta enempää talotoimittajan kanssa vääntää, kun työmaan aikataulu ja budjetti painavat päälle.

Laitoimme asiasta sähköpostia talotehtaalle. Ymmärrystä asiaan ei herunut, vain perusteluja siitä, kuinka lattialaudat ovat laadutettuja, ja kuinka muut asiakkaat ovat saaneet lattiansa hyvin tehtyä. Meidän kannaltamme relevanttia ei luonnollisesti ole, ovatko muut asiakkaat saaneet lattiansa tehtyä. Keskeistä on, että meitä ei ole asiakkaina missään vaiheessa Finnlamellin taholta informoitu, että talotoimitukseemme sisällytetyt lattialaudat eivät ole vakiomittaisia, vaan jokaikinen lauta on eri mittainen, lautatavaran ollessa suurimmalta osin alle kaksimetristä, usein jopa vain 90 cm pituista. Sanomattakin on selvää, että jos olisimme lattialautojen laadusta ennen ostopäätöksen tekemistä kuulleet, emme luonnollisestikaan olisi niitä talotoimitukseen sisällyttäneet, vaan hankkineet ne muualta. Myös rakentamista ja hyvää rakennustapaa ohjaavia RT-kortteja tarkastellessa voitiin todeta, että meille toimitettu lautamateriaali poikkeaa merkittävästi lattialaudoille ja höylätylle puutavaralle annetuista yleisistä pituuksista (RT 82-10582, RT 21-10978). Kuluttajansuojalakiin ja hyviin tapoihin perustuen voisi siis olettaa, että talotoimittaja asiantuntija-asemassa toimiessaan olisi antanut kuluttaja-asiakkaalle tiedon näin merkittävästä asiasta.

Saatuamme pienten huoneiden lattiat laudoitettua suojasimme lautanipun alkuperäiseen pakkaukseensa. Nyt nippu odottaa pihallamme talotoimittajan päätöstä siitä, toimittavatko he uuden materiaalin tilalle, vai korvaavatko he uuden lautatavaran hankinnan meille. Epätoivotuin vaihtoehto on, että asiasta saadaan vääntää kuluttajariitalautakunnan kautta. Talotoimittajan vastaukselle olemme asettaneet määräajan, jotta työmaalla seisokin sijaan päästäisiin pian lattialaudoitusten kanssa eteenpäin.

Samaan aikaan lattialautojen kanssa oli suunniteltu asennettavaksi myös talotoimittajalta tulleet sisäkattopaneelit. Paneeliasennusta aloitellessa ja paneelinipun suojamuovit avattaessa huomattiin, että paneelit on toimitettu 4170 (mm) pitkinä. Jälleen ihmettelimme yhdessä kirvesmiehemme kanssa tilannetta: tällainen mitta ei ollut optimaalinen mihinkään talon huoneista (huoneiden mitat 3005, 2263, 8500). Samaa paneelia olisi valmistajalla ollut saatavana myös kuhunkin huoneeseen järkevässä pituudessa. Nyt huoneissa joko jäisi runsaasti hukkaa tai sitten pieniinkin huoneeseen jouduttaisiin tekemään jatkoskohtia vain talotoimittajan suunnittelun puutteen takia.

Otimme asiasta sähköpostilla yhteyttä talotehtaaseen, samalla kun esitimme huomautuksemme lattialaudoista. Esitimme, että tarvitsisimme noin 100 euron arvosta lisää paneelia, sillä menekkilaskelman tehtyämme oli nähtävissä, ettei toimitettu paneelimäärä riittäisi, jos haluaisimme pieniin huoneisiin katot ilman jatkossaumoja, ja jos emme isommassa tilassa käyttäisi katossa pienimpiäkin jämäpaloja. Tehtaan kanta oli jälleen selkeä: sopimuksessamme ei lue, että paneeli toimitettaisiin määrämittaisena. Paneeli on päätypontattua, ja tulisi asentaa aloittamalla seuraava paneelirivi aina edellisestä paneelirivistä ylijääneellä palasella. Lisäksi todettiin, että meille on toimitettu varastossa olevaa paneelimittaa, joka yleisimmin on juuri tuo meille toimitettu 4170.

Kun vastausta hetken mietti, saattoi vain ihmetellä, onko talotoimittaja edes nähnyt tarpeelliseksi vilkaista toimittamansa talon piirustuksia ja mittoja, tai ymmärtänyt alkuperäistä kysymystämme. Toiminta ei varsinaisesti heijasta talotoimittajan verkkosivuilta löytyviä kuvauksia "Periaatteemme on yksilöllinen suunnittelu ja joustava toimitus" tai "Uskomme yksilölliseen palveluun ja yhteistyöhön". Paneelin asentaminen talotoimittajan vaatimalla tavalla 417 cm paneelilaudasta tarkoittaisi, että 850 cm pitkässä olohuone/eteinen/keittiö -tilassa paneelia jäisi rivin päähän ensin 16 cm pätkä, seuraavassa rivissä 32 cm pätkä, kolmannessa 48 cm pätkä jne. Pienimmässä, pituudeltaan 226 cm huoneessa puolestaan tällainen asennustapa tarkoittaa pääpiirteittäin sitä, että joka toinen paneelirivi olisi ehjä ja joka toisessa liitoskohta heittelisi lähellä seinää tai katon keskilinjan tuntumassa, milloin mitenkin, jokainen eri paikassa, noin 35 cm porrastaen. Paikoin ei tällä menetelmällä edes joka toiseen riviin tulisi ehjää lautaa tai sitten tulisi kaksi ehjää lautaa peräkkäin. Selvää on, että vaatimus jatkaa paneeleita 35 cm tai 16 cm porrastuksella on silkkaa yrittämisen puutetta ja ymmärtämättömyyttä talotoimittajan osalta.

Keskustelimme asiasta kirvesmiehemme kanssa joka kertoi, että hänen asentamissaan kohteissa yleinen käytäntö on ollut, että talotoimittaja toimittaa paneelit kuhunkin huoneeseen soveltuvina mittoina, jolloin pienempiin huoneisiin saadaan kukin paneelirivi yhdestä ehjästä laudasta ja isommissa huoneissa tarpeen mukaan useammasta paneelilaudasta jatkamisperiaatteella. Kyse ei ole määrämittaisesta huoneen pituuteen valmiiksi leikatusta tavarasta, vaan lähimmästä soveltuvasta tuotemitasta, joka työmaalla katkaistaan oikeaan pituuteen. Kun talotoimitukseen kuuluvien paneeleiden mitta sovitetaan toimitetun talon huonemittoihin, ei kattoon tule pientä pätkää tai tolkutonta määrää saumoja, jotka ovat villisti siellä täällä ympäri kattoa. Tällä menetelmällä saavutetaan hyvä ulkonäkö ja minimaalinen hukka samanaikaisesti. Mutta se vaatii, että talotoimittaja katsoo toimittamansa talon piirustuksia materiaalitoimitusta suunnitellessaan. Äkkiseltään luulisi tämän olevan normaalikäytäntö, mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin asia, joka tulisi kirjata sopimukseen talokauppoja tehtäessä.

Samassa reklamaatiopostissa käsiteltiin myös muita puutteita, kuten pieneläinverkkoa, jonka myyjä oli tarjousneuvotteluja sähköpostitse käydessämme luvannut asennettavan katon tuuletusrakenteisiin. Talotehtaan kanta oli, että myyjä hoitaa lupaamansa asian tavalla tai toisella, ja meidän tehtävämme olisi hoitaa asia myyjän kanssa. Myyjän mukaan puolestaan verkko oli luvattu vain huopakaton yhteydessä toimitettavaksi ja tästä löytyisi mustaa valkoisella. Mietimme, oliko tässä kohtaa mennyt rakennuskohteet sekaisin, sillä emme olleet missään vaiheessa keskustelleet huopakatteesta talomme katemateriaalina. Konesaumakatteen vaihtoehtona oli neuvotteluissa ollut vain profiilipeltikate, joka tiputettiin pois myyjän suositellessa oikeaa konesaumattua peltikatetta. Nämä näkyvät selvästi sähköposteissa ja tarjousdokumenteissa, joten pyysimmekin nyt sitten nähtäväksemme asiakirjaa, jossa puhuttaisiin huopakatteesta talotoimituksemme yhteydessä, ja johon talotoimittaja perusti kielteisen kantansa. Toisena puolustuksena talotoimittajan puolelta esitettiin, että räystäänaluslaudoitus (lautojen välissä noin 8 mm leveät, koko kattovasavälin mittaiset raot) pitää eläimet loitolla. Kuitenkin räystäiden pitkillä sivuilla kulkee koko kattolappeen mitalta 3 cm raot alimman räystäänaluslaudan ja räystäsrakenteen välissä. Hiiriverkkojen silmäkoon ollessa 6 mm x 6 mm, on selvää, ettei 3 cm rako paljon hidastaisi hiirulaisen menoa. Lopulta talotehtaalta ohjattiin meitä viemään asia kuluttajariitalautakuntaan.

Ikävän pieneläinverkkoasiasta tekee se, että jyrsijäongelma on rakennuspaikkamme ympäristössä suuri. Oman lisähaasteensa muodostavat pienet lepakot, vesisiipat, joita alueella pyörii ja jotka tykkäävät tulla talojen rakenteisiin. Molempiin asioihin ehdimme törmätä uuden talon paikalta puretun vanhan talon aikana. Jälkikäteen ei pieneläinverkkoja räystäsrakenteiden suojaan saa laitettua ilman kattorakenteiden purkamista tai uusien räystäänaluslautojen asentamista.

28 Sisätöitä

Sisällä talossa työt etenivät alapohjan eristetilaa korottavien lattiavasojen asentamisella makuuhuoneisiin, sekä olohuoneeseen. Näin saatiin 20 cm lisää, ja yhteensä 40 cm eristetilaa alapohjaan. Levyeristeiden (Hunton Flex) asentamisen jälkeen lattioihin laitettiin höyrynsulkukankaat (Intello), jonka päälle asennettiin vielä lattiavasoihin 32 mm koolausrimat sähkövetoja varten. Tähän lattian koolaustilaan vedettiin sähköt pattereille ja lattiarajan pistorasioille, sekä data- ja antennikaapelit. Patterien sähköjohtoja varten hirsiseiniin myös työstettiin pattereiden kohdalle johtourat, jotta lautalattian alta seinälle nousevat johdot jäisivät kauniisti jalkalistan taakse piiloon. Lattian sähkökoolaustilaan laitoimme vielä ulkoseinien vieriä kiertämään 30 mm paksut pellavaeristematot (Isolina), jotta ulkoseinistä mahdollisesti hohkaava kylmä ei johtuisi sähkökoolaustilaan ja siten lautalattian alle. Lattian lisäksi myös sisäkattoon vedettiin sähköt makuuhuoneiden osalta.

Sähkövedot päätimme toteuttaa putkitettuina, ja vain hirsiseiniin tehdyissä pystyporauksissa kulkevat kaapelit kulkevat ilman suojaputkea. Putkitettuina toteutetut sähkövedot on ainakin teoriassa mahdollista uusia helpommin, sillä uudet johtimet/kaapelit voidaan asentaa putkiin vanhojen tilalle rakenteita avaamatta. Valokatkaisijat ja muut kuin lattianrajassa olevat pistorasiat halusimme toteuttaa upotettuina, ja niitä varten porasimme upotukset rasiaporalla. Sisäkaton kautta ulkovalaisimille ja valokatkaisijoille kulkevat sähköjohdot vedettiin hirsien pystyporauksien läpi paikalleen käyttäen apuna omatekoista koukkua ja sähkömiehemme meille lainaksi jättämää vaijeria. Hieman näpertelyä tämä vaati, sillä johtojen vieminen hirsiporaukseen ja sieltä ulos (höyrynsulun alapuolella) edellyttää sähköjohdon tekevän kaksi varsin tiukkaa mutkaa - yhden porauksen yläpäässä ja yhden porauksen alapäässä. Osassa porauksia vaijeri sujahti porauksen läpi ongelmitta, mutta osaan jouduttiin porauksen yläpäästä ensin tiputtamaan langan päässä oleva mutteri, joka koukulla kalastettiin porauksen alapäästä ulos. Mutterin kiinnityslankaan sitten kiinnitettiin porauksen alapäässä vaijeri, joka langan avulla vedettiin porauksen yläpäästä ulos. Nyt vaijeriin saatiin vihdoin kiinni sähkökaapeli, joka vaijerilla vedettiin porauksen läpi. Lopulta kaikki kaapelit olivat kauniisti paikallaan. Asennuksellisesti helpompi vaihtoehto olisi ollut vetää sähköputket höyrynsulun läpi ullakolle ja sieltä sitten kaapelit yläkautta hirsien porauksiin, mutta a) emme olleet vakuuttuneita tämän asennustavan määräystenmukaisuudesta, kun sähkövedot ullakkotilassa joutuisivat kulkemaan eristeiden sisällä, emmekä b) halunneet rikkoa höyrynsulkua jokaisen hirsiporauksen kohdalta. Myöskään pinta-asennusvaihtoehtoon emme olleet ihastuneita, sillä halusimme sähköihin liittyvien toteutuksien olevan mahdollisimman huomaamattomat.

Sähköjen toteutukseen liittyi mielenkiintoinen haaste. Koska kattopaneelit tulevat meillä samansuuntaisesti kattoristikoiden alapaarteen kanssa, emme voineet tehdä perinteistä ristiinkoolausta, jossa villoja tukeva harvalaudoitus ja niiden alapuolelle tuleva korotusrima, johon paneeli kiinnitetään, menisivät keskenään ristikkäin. Toteutimmekin pohdinnan ja erinäisten keskustelujen jälkeen sisäkattorakenteen siten, että joka toisen harvalaudan (k600) alapintaan kiinnitetään koolausrima (k300). Tällöin sähköt vedetään poikittaissiirtymissä harvalaudoituksen ja höyrynsulun välissä tai sitten koolausrimaa pitää tarpeen tullen loveta sähköjä varten. Syksyllä sähkötöitä tontillamme tehnyt urakoitsija oli tästä sitä mieltä, ettei sisäkattoomme tulevia sähkövetoja voisi toteuttaa putkitettuina ilman höyrynsulun rikkoutumista, ja että ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi toteuttaa sähköt muovivaippaisella mmj-kaapelilla. Näin toteutettuina sähkövetoja ei sitten kuitenkaan voisi tarvittaessa uusia kuin paneelikattorakenteet purkamalla tai näkyviin jäävinä pintavetoina. Hän ei myöskään innostunut ajatuksesta uittaa sisäkattoon tulevia sähkövetoja hirsien pystyporauksiin höyrynsulun alapuolella. Suurta vastustusta aiheutti myös visiomme hirsiseinään upotetuista valokatkaisijoista ja pistorasioista. Kaiken kaikkiaan syntyi vaikutelma, että sähkövetojen tekeminen olisi suunnittelemallamme tavalla vähintään epämiellyttävää ja puolimahdotonta.

Koskapa emme itse ole sähköalan ihmisiä ja halusimme tietää, onko tilanne niin katastrofaalinen kuin olimme saaneet kuulla, pyysimme toisen sähköurakoitsijan katsomaan tilannetta ja sisäkattomme toteutusta. Katsottuaan sisäkattototeutuksemme ja sähköille tehdyt poraukset läpi hän totesi, ettei tilanteessa ollut mitään ihmeellistä - tämä sai sähkötoteutuksille povattujen ongelmien meille aiheuttamat sydämentykytykset rauhoittumaan. Lopulta sähköt toteutettiin yhteistyössä hänen kanssaan, ja ainakin pienempiin huoneisiin tämä sujui ongelmitta. Ehkäpä mahdolliset haasteet sitten odottavat isomman eteinen/olohuone/keittiö/kylpyhuone tilan sähkötoteutuksissa...

Ikkunoiden sisävuorilautojen paikkoja mallaillessa huomattiin ongelma ylävuorilautojen asentamisen osalta. Pihlan ikkunoihin tehtaalla valmiiksi työstettyjen Biobe-korvausilmaventtiiliaukkojen yläpuolelle oli jätetty vain olematon kaistale karmia - niin olematon, ettei ylävuorilautaa voisi siihen kiinnittää. Ikkunan yläpuolella olevaan hirsiseinään ylävuorilautaa puolestaan ei voinut kiinnittää, sillä seinän pitää hirsien painuessa päästä liukumaan alaspäin ylävuorilaudan takana. Ylävuorilautaa täytyikin siis tuoda alemmas, ja tämä puolestaan vaati vuorilaudan loveamista korvausilmaventtiilin takia. Seuraavaksi huomasimme, ettei ylävuorilautaa voinut tuoda niin alas, että sen alareuna olisi ollut korvausilmaventtiilin alareunan kanssa samalla tasolla - tällöin ylävuorilauta olisi estänyt osassa ikkunoita olevien tuuletusikkunoiden aukeamisen. Ratkaisuksi jäi loveta ylävuorilauta ulottumaan korvausilmaventtiilin puoliväliin. Talotoimittajalta ei tällaisista asioista tullut minkäänlaisia detalji/rakennekuvia, mitä ihmettelimme. Niiden kautta ehkä olisi jo talotehtaalla havaittu, että ikkunoiden osalta muutama muutos olisi paikallaan vuorilautojen asentamista silmällä pitäen.

Ikkunavuorilaudat käsiteltiin Auron kovapuuöljyllä. Ennen vuorilautojen asentamista paikalleen tarkastimme vielä ikkunoiden pellavaeristetilanteen, lisäsimme tarvittaessa eristettä, ja teippasimme ikkunatiivistysteipit kiinni ikkunakarmeista karapuihin (ikkunoiden pystysivut, Contega SL), ikkunakarmeista hirsiseinään (ikkunoiden vaakasivut, Contega SL), ja vielä karapuista hirsiseinään (Tescon No1).

Nyt saimme vihdoin myös rakennettua ullakolle kattoristikoihin tukeutuvan, ja sinne pysyvästi jäävän kulkusillan, joka helpottaisi siellä tehtäviä sähkö- ja ilmanvaihtoasennustöitä, ja myös myöhempää puhalluseristeiden laittoa. Luonnollisesti kulkusilta tulisi olemaan rakentamisprojektin jälkeenkin ahkerassa käytössä, kun ullakkotilaa käytäisiin säännöllisesti tarkastamassa. Aiemmin kulkusiltaa ei oltu haluttu vielä rakentaa, jottei se olisi ullakon levyeristeiden asentamisen tiellä.

Oppi: Jos urakoitsija sanoo asiakkaan toivoman asian olevan mahdoton, tekemätön paikka, tai muuten vain idioottimainen, kysy mielipiteitä myös toisilta urakoitsijoilta tai asiantuntijoilta. Joskus asiakkaan toivoman asian leimaaminen hankalaksi tai mahdottomaksi ja siihen liittyvä protestointi on vain tapa saada asiakas valitsemaan urakoitsijan itsensä, syystä tai toisesta, haluama toteutustapa.

27 Terassia ja tietöitä

Terassimateriaaliksi halusimme Siperian lehtikuusen, sillä se on puuaineksena kovaa ja varsin lahonkestävää ilman pintakäsittelyjä tai myrkkyjä. Vertailimme lehtikuusimateriaalien hintoja ja huomasimme samalla, että osa saamistamme tarjouksista koski Suomessa kasvatettua lehtikuusta, ei Siperiassa kasvatettua. Asiasta eri tahojen kanssa keskusteltuamme olimme tulleet käsitykseen, että nimenomaan Siperiassa kasvanut lehtikuusi olisi terassimateriaalina kestävää pitkällä tähtäimellä, joten siksi kotimaiset lehtikuuset tai eurooppalaiset lehtikuuset eivät olleet meille vaihtoehto.

Lehtikuusilaudat sovittiin toimitettavan meille rakennuspaikalle. Kesken rakennustöiden saimme puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että tontillemme pääsemisessä on ongelmia: tavarantoimittaja oli päättänyt toteuttaa rahdin henkilöautolla ja peräkärrillä, eikä tällä yhdistelmällä - tietenkään - päässyt raskaan lehtikuusikuorman kanssa tontillemme johtavaa rinnettä ylös. Lopputuloksena oli, että kuormaa vajutettiin rinteen alapäässä, ja se tuotiin rakennuspaikallemme kahdessa erässä. Lähtiessään tavarantoimittaja päivitteli, että rinnettä ei mitenkään päässyt ylös, koska siinä oleva murske on aivan irtonaista ja vain velloo auton renkaiden alla. Ihmettelimme asiaa, sillä kenelläkään ei ollut ollut rinteen kanssa ongelmia enää kelirikon aikaisen kunnostamisen jälkeen. Vasta tavarantoimittajan lähdettyä kävelimme katsomaan rinnettä, joka oli karmaiseva näky. Auto+peräkärriyhdistelmällä rinnettä ylös yrittäessään ja kaasutellessaan oli tavarantoimittaja onnistunut kaapimaan rinteeseen aiemmin keväällä tilaamamme ja tiivistämämme murskeen irralleen. Jäljellä oli monttuinen tie ja murskekasoja siellä täällä.

Perustavaa laatua olevan harmituksen ja ihmettelyn jälkeen ei auttanut muu kuin ryhtyä tasoittamaan rinnettä lapiolla ja rautaharavalla. Luonnollisestikaan hyvää tulosta ei näin saatu, sillä sää oli ollut kauan kuiva ja myös rinne hyvin kuivunut, eikä karkea murske näin ollen enää sitoutunut tien pintaan kiinni. Autolla rinnettä ylös tuleminen muistuttikin nyt marmorikuulien päällä ajamista, murskeen pyöriessä tehokkaasti pois renkaiden alta. Ainoaksi keinoksi jäikin sitten tilata kuorma hienoaineksista mursketta, joka sitten sitoisi paikalleen tiessä jo olevan karkean murskeen. Sen rinteeseen levittämisen jälkeen ei voinut kuin toivoa, että kukaan ei hajottaisi tietä enää kolmatta kertaa.

Terassin laudoitusta saimme tehdä talon kahdelle eri sivulle terassiteemaan soveltuvasti helteisessä ja kauniissa säässä. Terassin otsalaudat jäivät odottamaan portaiden rakentamista, sillä joutuisimme vielä miettimään, miten portaat käytännössä olisi järkevää toteuttaa. Myös terassin kaiteet jätettiin odottaamaan myöhempää aikaa, sillä emme olleet vielä päättäneet kaiteen tyyppiä.

26 Betonin kosteusmittaus

Talomme alapohjan muutoin ollessa pilariperustainen, vasat + tuulensuojalevy + puukuitueristerakenteinen, on talomme kylpyhuoneen ja takan alle tehty betonivalu harkkosokkeliperustuksen päälle. Betonivalu on toteutettu metallisen liittolevyn päälle tehtynä niin sanottuna liittolaattarakenteena, ja näin ollen metallinen liittolevy on kylpyhuoneen ja takan kohdalla lattian alin ja uloin rakenne. Metallisen liittolevyn takia betonilaatta ei pääse kuivumaan alaspäin, vaan vain suuntiin, joissa liittolevyä ei ole. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että laatta kuivuu lähinnä ylöspäin. Halusimmekin varmistaa, että valu varmasti on kuiva ennen kuin sen päälle aletaan laittamaan solumuovieristeitä ja lisävaluja.

Betonivalumme oli tehty marraskuun alussa, ja vaikka sen päälle oli laitettu pressu sadesuojaksi, ja varmistuttu, että ilma pääsee kiertämään pressun ja valun välissä, ja vaikka valuajankohdasta oli jo melkein 6 kk, ei varmuutta valun kuivuudesta ilman kosteusmittausta olisi. Mitä enemmän asiaan tutustui, sitä useammin törmäsi faktaan, että betonivalujen kuivumisnopeuden osalta usein toistuvat peukalosäännöt 1 cm tai 1,5 cm viikossa pitävät paikkansa lähinnä ihanneolosuhteissa.

Teimme taloon sisälle liittolaatta-alueen ympärille seinät rakennusmuovista, ja tähän muovilla erotettuun tilaan laitoimme lämpöpuhaltimet ja kondenssikuivaimen. Lämpöpuhaltimilla pidimme sisäilman lämpötilaa noin 20 asteessa, sillä lämmin ilma pystyisi sitomaan kylmää ilmaa enemmän betonista mahdollisesti haihtuvaa kosteutta. Kondenssikuivaimen tehtävänä sitten oli erottaa kosteus ilmasta ja ottaa se talteen säiliöön. Seurasimme sisätilan suhteellista ilmankosteutta, joka aluksi oli noin 55 % ja laski pian noin 40 % tuntumaan. Vettä kertyi ilmankuivaimeen vain muutaman ensimmäisen vuorokauden aikana, minkä jälkeen säiliön pohjalta löytyi tarkistusten yhteydessä vain pieni vesitilkka.

Betonin kosteusmittaus tehtiin toukokuun puolivälissä porareikämittauksena Jykevä Palvelut Oy:n toimesta. Ensin betonilaattaan porattiin kaksi reikää kolmeen eri paikkaan, kussakin kahdelle eri syvyydelle. Reikiin asennettiin mittausputket, joista betonin suhteellisen kosteuden mittaus tehtiin kolmen vuorokauden päästä. Porareikämittausprosessia on hyvin kuvattu blogissa "Sitä saa mitä tulee". Onneksemme saimme todeta, että betonilaatan suhteellinen kosteus oli 15 mm syvyydessä kaikissa mittauspaikoissa alle 55 %, ja 70 mm syvydessäkin enimmillään vain 65,3 %. Näin ollen alitimme kirkkaasti pinnoituskuivan rajaksi asetetun 90 %.

25 Eristeistä ja alapohjan tiivistämisestä

Eristeiden valinta oli iso pohdinnan kohde. Luimme eristevertailuja ja -testejä ja mietimme asiaa eri kanteilta. Karkeasti voidaan sanoa, että toisin kuin "luonnoneristeet" (esimerkiksi puukuitu), mineraalivilla (lasi- tai kivivilla) sitoo ja luovuttaa kosteutta huonosti, eikä tämän takia kestä kosteusrasitusta niin hyvin kuin luonnoneristeet. Tämän takia mineraalivilla vaatii ehdottomasti parikseen tehokkaan höyrynsulun, joka ei päästä sisätiloissa olevaa vesihöyryä eristeisiin. Normaaliolosuhteissa siis mineraalivilla voi olla hyvinkin toimiva ja eristyskyvyltään ylivertainen, mutta mahdollisessa ongelmatilanteessa vaakakuppi kääntyy luonnoneristeiden puoleen. Kosteutta sitovissa luonnoneristeissä kuten puukuidussa mahdollinen eristeisiin päässyt kosteus puolestaan leviää laajemmalle alueelle ja haihtuu paremmin pois - edellyttäen luonnollisesti, ettei eristettä ole ympäröity rakennusmateriaaleilla, jotka kosteuden haihtumista estävät. Tämän takia niiden parina voidaan käyttää vesihöyrynvastukseltaan pienempää ilmansulkupaperia. Sekä luonnoneristeiden että mineraalivillojen kanssa käytettäväksi sopii ympäristön olosuhteisiin sopeutuva "älykäs" höyrynsulkukangas (esim. Intello tai Isover Vario). Ylipäänsä voidaan todeta, että kuppikuntia eristeiden osalta on kaksi: toiset vahvasti mineraalivillan puolesta (hengittäviä luonnoneristeitä vastaan), ja toiset ehdottomasti sitä vastaan (hengittävien luonnoneristeiden puolesta).

Puukuitueristeistä puhuttaessa yleensä puhutaan selluvillasta, eli sanomalehtijätteestä tehdystä eristeestä. Tällaisessa eristeessä on luonnollisesti paljon painomustetta, joka saattaa olla riski herkille ja erityisesti monikemikaaliyliherkälle. Toisaalta selluvillassa on myös runsaasti boorimineraaleja palon- ja homeenestoaineena (suhde noin 80% puukuitua, 20% boorimineraalia). Eristeissä oleva suuri booripitoisuus saattaa muodostaa riskin sisäilmalle, vaikka eristeisiin laitettujen boorimineraalien pitäisi ainakin teoriassa olla haihtumattomia. Toisaalta on esitetty myös, että eristeessä oleva boori kyllä tappaa bakteerit, mutta lähinnä vain edistää myrkyllisten homeiden leviämistä. Näistä syistä etsimme muunlaista puukuituvaihtoehtoa, jolloin törmäsimme Huntonin tuotteisiin. Heidän valikoimistaan löytyi puhtaasta havupuukuidusta tehty levyeriste ja myös puhalluseriste. Levyeristeessä on käytetty boorin sijaan ammoniumfosfaattia (6 %) ja puhalluseristeessä puolestaan on ammoniumfosfaatin  (6 %) lisäksi booria, mutta merkittävästi selluvillaa vähemmän (1,8 %).

Päätimme lopulta tehdä alapohjan 40 cm eristekerroksen Huntonin Flex levyeristeellä, jotta vältytään mahdollisilta puhalluseristeen painumisongelmilta. Yläpohjaan puolestaan tekisimme ensimmäisen 10 cm levyeristeellä ja sen päälle puhellettaisiin 40 cm Huntonin puhalluseristettä. Toisin kuin alapohjaan, yläpohjaan voitaisiin eristemäärää vielä lisätä jälkeenpäinkin, jos painumisongelmaa ylitäytöstä huolimatta ilmenisi. Eristämisasiaa hankaloitti se, että Huntonin puhalluseriste on vielä sen verran uusi tuote, ettei sille eristeiden hankintahetkellä ollut vielä tarjolla puhalluslaitetta, jolla tuotteen voisi itse puhaltaa. Esimerkiksi rautakauppojen lainaamat/vuokraamat puhalluskoneet ovat nämä koneet rautakaupalle tarjonneiden eristevalmistajien eristeiden hankintaan ja puhaltamiseen sidottuja. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja tilasimme puhalluseristeet - jostain varmasti saamme ennen syksyä jonkinlaisen puhalluskoneen järjestettyä. Ikkunat ja ovet tiivistimme Isolinan pellavaeristenauhasta ja -levystä leikatuilla eristekaistaleilla.

Ennen alapohjan eristämistä kävimme vielä alapohjarakenteen huolellisesti läpi. Olimme jo talotoimittajan asennusryhmän aikaan huomanneet, ettei alapohjarakenne ollut tiivis. Palkkikengillä kiinnitettyjen lattiavasojen ja hirsiseinän välissä oli raot, joista pystyi katselemaan talon alla olevaa sepeliä. Myös palkkikenkien ja alapohjan tuulensuojalevyjen rajapinnassa oli paikoin suoraan ulkoilmaan johtavat raot, samoin tuulensuojalevyjen ja hirsiseinän rajapinnassa. Tämä johtui siitä, ettei tuulensuojalevyjen reunoja oltu tuettu puurimoin palkkikenkien kohdalta ja aivan seinälinjasta, vaan hieman kauempaa palkkikengän takaa. Epätiiviyden lisäksi tästä aiheutui nyt se, että ulkopinnaltaan bitumisuojatuista tuulensuojalevyistä (Hunton Bitroc) oli paikoin ulko-olosuhteille alttiina myös sisärakenne, jossa ei ollut bitumisuojausta. Tuulensuojalevyjen reunojen tukeminen seinien vierillä olisi vaatinut asennusryhmältä työtä, jossa kannatinlaudat olisi pätkitty perustuspilareiden väleihin sopiviksi ja palkkikenkien päiden kohdat kannatinlaudassa vuoltu matalammaksi.

Korjasimme ongelman laittamalla palkkikenkien ja hirren väliseen rakoon elastista uretaania (Illbruck FM330), teippaamalla palkkikenkien kohdat talon alapuolelta höyrynsulkuteipillä (Tescon No1), tilkitsemällä ja teippamalla palkkikenkien, hirsiseinien ja tuulensuojalevyjen väliset raot sisäpuolelta, ja lopuksi vielä työstämällä itse kannatinlaudat aivan tuulensuojalevyjen reunoille. Näin alapohjasta saatiin tiivis ja tuulensuojalevyjen reunat suojattua.

Eristämisessä hujahtikin sitten useampi päivä. Erityisen haastavaa oli yläpohjan eristäminen, kun eristepaalit piti nostella ullakkotilaan ja työskentelyn piti tapahtua kattoristikkojen päällä, sisäkaton harvalaudoitusta ja höyrynsulkukangasta varoen. Lopulta kuitenkin oli ensimmäiset 20 cm alapohjasta ja 10 cm yläpohjasta levyillä eristetty. Seuraava eristämiskierros tapahtuisi, kun eristevaraa korottavat lisävasat olisi asennettu lattiaan.

24 Kattoasiaa ja kelirikkoa

Peltiseppien saapuessa paikalle talon ilme alkoi jälleen muuttua. Pressut poistettiin katolta ja ne korvattiin konesaumatulla peltikatteella. Pellittäjät asensivat taloon katon lisäksi myös räystäskourut, syöksytorvet, lumiesteet, sekä ikkunapellit.

Konesaumattuun kattoon päädyimme, koska kattomme on loiva, vain noin 20 astetta. Konesaumatussa katteessa kattopellit ovat kiinni toisissaan kaksinkertaisella saumalla, eikä pelteihin tehdä reikiä niiden kiinnittämiseksi kattoruoteisiin. Vaikka konesaumakattoa ulkoisesti muistuttavia lukkopontillisia peltikattoja on myös tarjolla, eivät ne saumarakenteeltaan vastaa konesaumattua katetta. Tällaiset katteet sopivatkin paremmin jyrkemmille katoille, joilla vaara lumen ja veden seisomisesta on pieni.

Lähde: http://www.konesaumakatto.info/konesaumattu-peltikatto/

Miksi emme sitten tehneet katosta jyrkempää? Koska talomme rakennettiin korvaamaan vanha homevaurioitunut talo, jonka rakennuspaikka on nykymääräyksiä lähempänä rantaviivaa, ei uusi talo saanut poiketa vanhasta merkittävästi. Perustusten korottaminen (vanhan talon rossipohja oli liian matala kyseiselle rakennuspaikalle), sekä vinojen sisäkattojen korvaaminen tasakorkuisilla huoneilla ja kylmällä ullakolla (kattorakenteiden tuulettuvuuden ja tarkastettavuuden parantamiseksi) korottivat uutta taloa vanhan harjakorkeudesta jo sen verran, ettei katon jyrkentämiselle juuri ollut pelivaraa. Merkittävät eroavaisuudet vanhan ja uuden talon mitoissa olisivat vaatineet kunnan toimivallassa olevan poikkeamis- ja rakennuslupapäätöksen sijaan ELY-keskuksen päätöstä. Tällainen prosessi olisi luonnollisesti ollut hidas ja todennäköisesti myös erittäin kivinen. Näin sitten määräytyi katon jyrkkyys.



Kattoläpiviennit painovoimaista ilmanvaihtoa poistoilman osalta tehostavalle huippuimurille sekä viemärin tuuletusputkelle toteutettiin peltiseppien tekemien juurikartoiden avulla. Näin läpiviennit saatiin saumattua tiiviisti kiinni kattopelteihin, eikä tarvittu kattoon jälkikäteen ruuvilla kiinnitettäviä läpivientisarjoja.

Kevään tultua kohisten ja peltitöiden juuri alettua tapahtui pelkäämämme - rakennustyömaalle ajaessaan Rouva S sai puhelun, jossa kerrottiin tontillemme johtaneen tien hajonneen kelirikon takia. Tie oli paikoin ollut pehmeähkössä kunnossa jo muutaman päivän ajan, mutta peltikuorman tuonut kuorma-auto oli sille viimeinen niitti. Sinänsä onnekasta oli, että tie hajosi vasta kuorma-auton jo jätettyä lastinsa rakennustyömaalle, ja auto pääsi paikalta pois ongelmitta. Työmalle matkalla ollut Rouva S kurvasikin saman tien puhelun saatuaan samalla kylällä asuvan kaivinkonekuskin pihaan, ja iloksemme hän pystyi tulemaan välittömästi tiekorjaustöihin. Myös tien kunnostuksen vaatima murskekuorma saatiin järjestettyä samalle illalle. Seuraavana päivänä tärytimme murskeen tiiviiksi vuokraamosta hakemallamme maantiivistimellä, minkä jälkeen tie olikin parempi kuin aikoihin. Tien kunnostuksen yhteydessä kunnostettiin myös tienvarren ojia, jotta tie jatkossa kuivuisi paremmin.



















Kattotöiden valmistuttua purettiin vihdoin rakennustelineet. Neljälläkin purkajalla tässä vierähti useita tunteja, kahden purkaessa telineitä osiin ja kahden kantaessa purettuja osia nippuihin. Pääsimme vihdoin ensimmäistä kertaa katsomaan taloamme telineistä riisuttuna!

23 Jäät lähtevät, työt jatkuvat

Talotoimittajan asennusryhmän lähdettyä jatkoimme rakennustöitä omin porukoin. Seuraavana vuorossa oli sisäkaton höyrynsulkujen ja harvalaudoituksen tekeminen. Olimme pohtineet kauan ja hartaasti, mitä tehdä talon ilman/höyrynsulkujen kanssa. Se oli selvää, että höyrynsulkumuovia meille ei tulisi, sillä muovikalvo ei päästä rakenteisiin mahdollisesti tunkeutunutta kosteutta kuivumaan. Höyrynsulkumuovien (PE, polyeteeni) vesihöyrynvastus on suuri (suhteellinen diffuusiovastus Sd luokkaa > 50 m), eli muovi todella vastustaa sisätiloissa olevan vesihöyryn kulkeutumista rakenteisiin. Ongelmana kuitenkin samanaikaisesti on, että rakenteisiin mahdollisesti rakennusaikana jäänyt kosteus tai toisaalta myöhemmin päässyt kosteus ei pääse kuivumaan kuin ulospäin, jos sinnekään. Ilmansulkupaperin osalta taas pohditutti sen matala vesihöyrynvastus (paperista riippuen Sd tyypillisesti noin 0,6-7 m). Päästäisikö ilmansulkupaperi liikaakin sisätiloissa olevaa vesihöyryä rakenteisiin, erityisesti paksuihin eristekerroksiin, ja näin lisäisi rakenteiden kosteusrasitusta yli niiden kuivumiskapasiteetin? Rakennusten energiavaatimusten jatkuvasti kiristyessä ja eristekerrosten näin ollen paksuuntuessa syntyy riski, ettei eristekerros paksuutensa takia kykene kosteusrasituksessa kuivumaan riittävästi.

Ilman- ja höyrynsulkuasiaa tarkemmin tutkaillessa vastaan tuli Intello-höyrynsulkukangas, jonka vesihöyrynläpäisevyys muuttuu sisäilman suhteellisen ilmankosteuden (Rh) mukaisesti. Tällaisen kankaan ajatus on, että se sekä vähentää rakenteiden kosteusrasitusta, että parantaa niiden kuivumiskapasiteettia. Sisäilman suhteellisen ilmankosteuden ollessa talvella pieni muuttuu höyrynsulkukankaan kalvorakenne siten, että sisäpuolelta tuleva vesihöyry ei pääse rakenteisiin. Kesällä sisäilman suhteellisen ilmankosteuden ollessa suuri kalvorakenne puolestaan avautuu siten, että mahdollisesti rakenteisiin päässyt kosteus pääsee kuivumaan myös sisäänpäin. Tällaisen höyrynsulkukankaan Sd arvo siis ei ole vakio, kuten höyrynsulkumuovilla tai ilmansulkupaperilla, vaan muuttuu olosuhteiden mukaan. Iloksemme Tiivistalon porukka kertoi meille ilomielin lisää tuotteesta ja siihen liittyvästä tutkimustyöstä. Pitkällisen harkinnan ja asiaan tutustumisen jälkeen päätimme uskaltautua kokeilemaan tällaista höyrynsulkukangasta.

Höyrynsulku- ja harvalaudoitustöiden kanssa rinnakkain asensimme tuulenohjaimet kattoristikoihin. Pahviset ohjaimet kiinnitimme niittien lisäksi varmuuden vuoksi myös rimoilla. Ullakolle pääsemistä varten rakennettiin luukku talon päätyyn. Ullakon eristämistöitä silmällä pitäen jätimme vielä tässä vaiheessa sisäkaton höyrynsulkukankaaseen aukon, jotta eristystyö voitaisiin tehdä sisäkautta.

Jotta talon nurkissa esillä olevat hirsien päät eivät olisi säälle alttiina, rakennettiin niiden suojaksi kotelot. Kotelot kiinnitettiin kiinteästi seiniin yläpäästään ja niiden alapäähän tehtiin liukumekanismi, jotta ne pääsevät liikkumaan alaspäin hirsirakenteiden painuessa.

Talon pintakäsittelyksi olimme valinneet rautavihtrillin, joka keinotekoisesti kelottaa puupinnat ja antaa samalla homesuojan puulle. Rautavihtrilli eli rautasulfaatti aiheuttaa kemiallisen reaktion, joka estää homehtumista. Sitä onkin käytetty perinteisesti punamultamaalien homeenestoaineena. Rautavihtrilli ei myöskään muodosta hengittämätöntä kalvoa hirren pintaan, eikä vaadi uusintakäsittelyjä.

Vihtrillikäsittelyä varten vuokrasimme talon pitkillä sivuilla edelleen olevien hack-telineiden lisäksi kevyen ja helposti siirreltävän alumiinitelineen, joka helpotti suuresti talon päätyjen käsittelyä. Hieman pelkäsimme, kuinka vihtrilli tarttuu höylättyn, pintasolukoltaan varsin suljettuun puupintaan. Pelko osoittautui turhaksi, vaikkakin käsittelyn seurauksena tapahtuva puun värin muutos eteni eri tahtiin hirsipinnoilla kuin esimerkiksi paneli- ja vuorilautapinnoilla. Pienen järkytyksen aiheutti sade, joka pressutetulta katolta valui talon sivuilla oleville rakennustelineille, ja niiltä roiskui talon seinille. Vihtrillikäsitelty pinta tummenee veden vaikutuksesta, ja näin ollen seinillä ja räystäillä oli siellä täällä tummia valumajälkiä. Käsittelimme seiniä tämän jälkeen vedellä, mikä sai värieron tasoittumaan ja myös valumajäljet häipymään varsin mukavasti. Sinänsä tasaista tai homogeenista pintaa emme väriin tavoittelekaan, vaan pinta saa olla elävän näköinen. Nyt sitten vain toivotaan, että vihtrillikäsitellyt pinnat ajan myötä saavuttavat kauniin harmaan värin.

Rakennustöiden ohessa huomasimme, että talvi alkoi vihdoinkin taittua kevääksi. Jäät sulivat järvestä huhtikuun alussa, pitäen kaunista helisevää ääntä.

22 Säältä suojaan

Talon pystytys alkoi maaliskuun puolivälissä aurinkoisessa säässä. Pystytyksen hoiti talotoimittajamme Finnlamellin asennusryhmä. Alin eli ensimmäinen hirsivarvi nostettin paikalleen miesvoimin. Ensimmäisen päivän aikana asennusryhmä myös kävi läpi materiaalinippuja, järjesteli hirsiä ja teki valmisteluja seuraavaa päivää varten. Ryhmä halusi kakkospäivästä mahdollisimman tehokkaan, sillä paikalle oli tulossa nosturiauto, jonka avulla hirsikehikko koottaisiin ja kattoristikot ja päätyelementit nostettaisiin paikalleen. Autoaika oli kuulema kallista, ja näin ollen paine käyttää autoa maksimaalisen tehokkaasti oli suuri.

Kakkospäivän tahti oli vähintäänkin ripeä, ja iloksemme sää suosi edelleen pystytystyötä. Asennusryhmä tasapainoili hirsikehikolla tottuneesti, ja hirsikehikon kokoaminen näytti sujuvan heiltä varmalla rutiinilla. Ajoittain hirsien nostelun keskeytti vaarnatappien hakkaaminen paikalleen.

Iltapäivällä päästiin vielä nostamaan päätyelementit paikalleen. Kattoristikot nostettiin myös ylimmän hirsikerran päälle nippuun, mutta kunkin ristikon siirtäminen sijoilleen tehtäisiin jälleen miesvoimin.

Kattoristikoiden ollessa paikoillaan ja hyvin tuettuina jatkuivat työt päätyelementtien välisten kevytrakenteisten sivujen rakentamisella. Sitten seurasikin varsinainen taidonnäyte, kun kolmihenkinen asennusryhmä nosti paikoilleen terassien hirsiset, kattoa kannattelevat pilarirakenteet.

Koska meillä räystäänaluslaudat tulevat kattovasojen päälle, oli räystäänaluslautojen asennus kattotöiden ensimmäinen vaihe. Aluslaudat tulivat valmiiksi pohjamaalattuina, jotta niiden myöhempi maalaaminen olisi kivuttomampaa. Räystäänaluslautojen jälkeen asennettiin vaiheittain paikalleen aluskate, tuuletusrimat, ja kattoruoteet, räystään otsalaudat ja niin edelleen. Seinien följarit ja terassin lattiavasat löysivät nekin paikkansa.

Kun talo oli saatu aluskatteen (Tyvek Pro) ja sitä suojaavan pressun suojaan, aloitettiin talon lattiavasojen asentaminen. Nyt saatiin vihdoinkin rakennettua taloon vanereista kulkusillat, jotka talon ulkopuolella olevien rakennustelineiden ohella olivat tarpeelliset raskaiden ikkunoiden liikuttelemiseksi ja asentamiseksi. Ennen ikkunoiden nostamista paikoilleen laitoimme ikkunakarmien sisä- ja ulkosivuille tiivistysteipit (Pro Climan Contega SL, Contega EXO, ja Extoseal Encors). Lisäksi sävytimme ikkunoiden smyygilaudat, jotta niiden ja ikkunoiden karmin rajapinnasta tulisi siisti. Ennen smyygien ja ulkovuorilautojen kiinnittämistä kiinnitimme ikkunatiivistysteipit ja tippapellin alle tulevan butyyliteipin karapuuhun ja/tai hirteen. Koska ikkunateipit eivät kuuluneet talotoimittajan toimitukseen tai asennussisältöön, kävimme teippaustyön vaiheistuksen asennusryhmän kanssa läpi ja hoidimme itse kaiken teippaukseen liittyvän. Tämä edellytti, että meidän työvaiheemme piti saada sujuvasti sovitettua asennusryhmän työvaiheisiin. Teippaus oli asennusryhmälle uutta, eikä kaikki vaiheistuksessa mennyt täysin putkeen ensimmäisen ikkunan kohdalla. Asia saatiin kuitenkin välittömästi korjattua, minkä jälkeen homma sujui kuin rasvattu. Ovien osalta päätimme jättää pääoven asentamatta, jotta se ei karmeineen kolhiutuisi rakennusprojektin aikana.

Pystytystöiden aikana Rouva S oli päivittäin työmaalla vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin, seuraamassa töiden etenemistä, siivoamassa työmaata, auttamassa materiaalien säältä suojaamisessa, sekä tietenkin keittämässä kahvia. Työmaasiivous oli varsin työllistävää puuhaa, sillä puun pätkää, muovia ja muuta jätettä tuli suuret määrät. Puujätteestä suurin osa otettiin talteen jatkohyödyntämistä varten, ja muutoin jätteet lajiteltiin kaatopaikalle vietäväksi.

Asennusryhmän viimeiseksi työvaiheeksi jäi tuulensuojalevyjen asentaminen alapohjaan. Kahden viikon pystytysrupeaman jälkeen talon ulkovaippa oli vihdoin kiinni, ja pääsiäisenkin töitä huhkinut asennusryhmä lähti ansaitulle vapaalle.

21 Telinevoimistelua

Rakennustelineet on rakennusprojektissa osa-alue, joka tyypillisesti on allokoitu asiakkaan vastuulle, mutta joka voi kaiken muun valmistelun ohessa helposti unohtua. Asiaa ei välttämättä myöskään kaupantekovaiheessa suuresti talomyyjien puolelta korosteta, vaikka kyseessä varsin merkittävä ja yleensä pakollinen menoerä onkin.

Selvittelimme hyvissä ajoin etukäteen mahdollisia telinevuokrausfirmoja ja lopulta pyysimme hack-telinetarjouksia muutamalta toimijalta. Tarjousten perusteella huomasimme hintojen vaihtelevan runsaasti niin itse telinevuokran kuin rahdinkin osalta. Yllätyimme myös, kuinka suuren osuuden rahti muodostaa telineiden kustannuksesta. Meillä tämä oli reilu kolmasosa noin neljän viikon telinevuokrasta.

Silta ja Telineeltä tilaamamme Hack-telineet saapuivat tontille perjantaina, ja pääsimme niitä viikonloppuna kokoamaan seuraavana maanantaina alkavaa talopystytystä varten. Telineen osaset oli niputettu kauniisti, ja hetken aikaa nippuja aukoessamme ihmettelimme, mihin mikäkin osa on tarkoitettu. Telineitä pystyttämään olimme saaneet apuvoimiksi pikkuveljemme. Apuvoimat tulivat tarpeeseen, sillä hack-telineissä pienetkin osaset ovat varsin raskaita, ja yhteensä telinemateriaaleja olikin meille toimitettu noin viisi tuhatta kiloa.

Pala palalta osasia kanneltiin perustusten luo ja telineitä kasattiin maaliskuisen auringonpaisteen helliessä lämpimästi. Paikka paikoin telineiden kasaaminen vaati vasaralla suostuttelemista, mutta kun ideasta sai lopulta kiinni, sujui pystytys yllättävän ripeästi. Meidän vastuullamme oli kasata telineet talon kolmelle sivulle aina perustuspilareiden ylätasolle asti. Talopystytysryhmä sitten kokoaisi telineitä korkeammalle, kun sen aika myöhemmin tulisi.

Moni epäili, ettei talopystytysryhmämme todellisuudessa tulisi telineitä juurikaan käyttämään, ja piti näin ollen kalliita ja kokoamisen osalta työläitä rakennustelineitä turhana. Itse emme kokeneet asiassa olevan vaihtoehtoa - rakennustelineet oli asennusryhmälle jo pelkästään työturvallisuussyistä tarjottava. Näin jälkikäteen voimme iloksemme todeta, että telineitä myös käytettiin runsaasti. Asiaa ehkä auttoi se, että jo perustusten yläreunan korko on rakennuspaikallamme 0,8-2,4 metriä maanpinnan tasosta...

20 Hirret saapuvat

Hirret ja muut ensimmäiseen hirsitalotoimittajalta tulevaan materiaalikuormaan kuuluvat tavarat saapuivat rakennuspaikalle maaliskuun alussa. Perustustyömaan ja maaliskuun välisenä aikana kävimme rakennustyömaalla lähinnä purkamassa liittolaatan valumuotteja, timanttiporaamassa liittolaattaan läpivienneille reiät, sekä lumitöissä. Talven aikana lumet olivat tulleet ja menneet, ja ajoittain perustuksia, pihaa ja tietä oli saanut siivota lumesta päivätolkulla. Toivoimme pakkaskeliä, jotta soratiet kestäisivät raskaita ajoneuvoja, emmekä joutuisi painimaan kelirikon kanssa. Ennen ensimmäisten kuormien saapumista kunnostimmekin naapureiden kanssa yhteiskäytössämme olevan yksityistiemme risteystä, joka usein tulvii sulamisvesien takia. Erityisesti kuitenkin jännitimme sitä, kuinka rekat talvikelissä pääsevät ylös tontille johtavalla yksityistiellä olevaa metsäistä rinnettä. Rinteeseen käännytään jyrkästä mutkasta, joten vauhtia rinteen nousemiseen ei juuri saa. Tietä reunustavan sankan metsän ja pohjoisen ilmansuunnan takia rinne on myös varjoinen ja kuivuu huonosti. Lisäksi lumien aina ajoittain sulaessa ja tienvarsiojien puuttuessa sulamisvesi hakeutui virtaamaan rinnettä pitkin ja piti näin rinteen kosteana ja jäätymisalttiina. Työmaata valmistellen kävimmekin pahimpina aikoina hieman suolaamassa rinnettä ja rouhimme sen jäistä pintaa myös käsivoimin auki.

Hirsikuormarekan saapuessa päätimme varotoimena levittää rinteeseen vielä hieman sepeliä. Tilannetta arvioituaan kuski päätti nousta rinteen peruuttaen, jatkaen näin aina rakennuspaikalle asti. Huokaisimme helpotuksesta, kun ensimmäinen kuorma saatiin ongelmitta pihaan. Koska rekka ei voinut ajaa tontillemme perävaunun kanssa, oli kuski jättänyt vaunun kauemmas paikkaan, jossa pääsisi ajamaan vaunun vierelle ja siitä lastaamaan vaunun sisällön vetoautona toimivaan kuorma-autoon. Yhteensä kuormien hakeminen ja purkaminen kesti noin 4 tuntia. Materiaalinippujen alle asettelimme aiemmin syksyllä hankkimiamme käytettyjä kuormalavoja, ja kuskin purkaessa kuormaa kävimme materiaalinippuja ja rahtikirjaa läpi, ja samalla teippasimme suojamuoveissa olevat vauriot. Kevytrakenteiset päätyelementit suojasimme vielä erikseen pressulla.

Samalle päivälle oli sovittu myös kattoristikoiden toimitus. Koska kuskista ei kuulunut pihaustakaan, ja kuskin oli sovittu soittavan etukäteen, päätimme ottaa riskin ja käydä välissä muualla syömässä ja lämmittelemässä. Paluumatkalla soittelimme kuskille, joka kertoi olevansa juuttuneena pääkaupunkiseudun ruuhkiin. Pienen odottelun jälkeen kuitenkin alkoi tapahtua.

Hirsikuormassa olevan kuorma-auton saaminen rinnettä ylös stressasi, mutta vielä mielenkiintoisempi operaatio oli kattoristikoita tuoneen puoliperävaunurekan ajaminen rinnettä ylös. Kuski jätti auton odottelemaan rinteen alapäähän ja kävi katsomassa pihaamme. Hänen päätöksensä oli yrittää tuoda ristikot pihaan pelkästään rekan vetoautoa ja siinä olevaa nosturia hyväksi käyttäen. Aikansa lumiketjuja rekan renkaisiin laiteltuaan ja kiroiltuaan kuski kuitenkin päätti kokeilla rinnettä puoliperävaunun kanssa. Rinteeseen johtavan tiukan mutkan takia rekan vauhti loppui kuin seinään rinteen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Parin yrityksen jälkeen kuski muutti taktiikkaa. Ottamalla vetoauton kouralla kiinni perävaunun laidasta hän kippasi vetoauton eturenkaat koholle, ja sai näin vetävät takapyörät ottamaan paremmin kontaktia tiehen. Tällä menetelmällä rinteen ylös tuleminen ei näyttänyt olevan hänelle ongelma eikä mikään. Kun vielä selvittiin rinteen yläpäässä olevasta tiukasta käännöksestä tontillemme, niin rekka olikin jo pihassamme. Kyselimme, mikä oli saanut hänet muuttamaan strategiaa tontille tulon osalta. Tähän kuski nauroi pystyvänsä tekemään mitä vain, koska on kohta jäämässä eläkkeelle.

Kattoristikot purettuaan kuski luonnollisesti vielä peruutti puoliperävaunurekkansa takaisin yleiselle tielle - mutkat ja rinne menivät ilman ongelmia. Ihailtava suoritus.

Nyt materiaalit jäivät suojattuina odottamaan Finnlamellin asennusryhmän saapumista.