37 Takka tulee... paloittain

Vihdoin myös takan asennus käynnistyi. Takkaelementit saapuivat tontillemme jo toukokuussa ja olivat odottaneet pihalla suojattuna. Harkkoja lukuunottamatta muut takan asennusmateriaalit oli kannettuheti niiden saapuessa taloon sisään säilytykseen. Alkuperäinen suunnitelma oli asentaa takka jo ennen lattialaudoituksen tekemistä, ja näin minimoida riski lattioiden vaurioitumisesta, mutta asentajien sekä työmaan aikataulujen yhteensovittamisen takia jouduimme joustamaan tästä järjestyksestä.

Ennen elementtien sisäänkantamista suojasimme lattiat 2 cm paksuilla solumuovimatoilla, jotka myöhemmin tulisivat toimimaan viemäriputkien eristeinä. Solumuovien päälle laitoimme vielä vanerit lisäsuojaksi. Takkaelementtien sisäänkantaminen onnistui, kun avuksi saapui Herra S:n kaksi veljeä. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että olisi ollut hyvä, jos takkaelementtien koko olisi ollut tiedossa kaupantekohetkellä, jolloin päätös niiden sisäänkantamisesta itse tehtiin. Kyse ei nimittäin ollutmistään ihan pienistä harkon palasista, ja ilman apuvoimia ne olisivat kyllä jääneet kantamatta.

Ullakolla valmistelimme takan asentamista siirtämällä kulkusiltaa siten, että hormin kohta jää vapaaksi ja asentajat pystyvät tekemään työnsä helpommin. Myös eristelevyt poistimme hormin kohdalta asennustyötä varten. Uuniseppien asentajat kasasivat takan harkkorungon päivässä, ja hormi laitettiin paikalleen seuraavana päivänä. Asennustyön ohessa huomattiin, että takan kylkiin tulevat lisäharkkopalat olivat jääneet pois toimituksesta. Tämä johtui siitä, että takkamalli oli muuttunut, ja meille oli toimitettu vuoden 2016 malli, jossa lisäpaloja ei enää ollut. Me taas olimme tehneet kaupat takasta loppuvuodesta 2015, jolloin takka vielä oli massaltaan isompi, ja mitoiltaan leveämpi. Luonnollisesti tästä seurasi myös se, että takan etupintaan tulevat laatat olivat mitoiltaan liian lyhyet. Jäimme siis odottelemaan lisäpaloja ja leveämpiä laattoja, jotta takan asennusta voitaisiin jatkaa. Myös peltiseppää odoteltiin laittamaan nyt asennetun hormin ympärille juurikartio, joka suojaisi hormin ja vesikaton rajapinnan tiiviisti.

Takkatoimituksen osalta emme olleet ilahtuneita käytännöstä, jossa takkaelementit ennen niiden paikalleen nostamista hiottiin ja siistittiin sisällä talossa asentajien toimesta. Seurauksena oli, että olohuone oli täynnä harkkomurua, joka iloisesti matkasi myös keittiöön ja eteiseen. Asentajien liikkuessa takan ympärillä he samalla kävelivät terävien ja kovien harkkomurujen päällä. Tässähän ei olisi suurta ongelmaa, jos meillä ei jo olisi ollut talossa valmiit lattiapinnat. Huomattuaan, että takan asennustyö sisälsi tällaisen työvaiheen, imuroi Rouva S lattioita koko asennustyön ajan, yrittäen minimoida harkkomuruista lattioille mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Valitettavasti niiltä ei kuitenkaan täysin vältytty - imuroinnista sekä omista ja asentajien lattiasuojauksista huolimatta. Asentajat kertoivat, että ovat toivoneet tehtaan tekevän takkaelementtien siistimistyön, jolloin niitä ei enää asiakkaan työmaalla tarvitsisi murustaa. Jostain syystä prosessia ei tehtaalla kuitenkaan ole haluttu muuttaa, ja näin ollen asentajat joutuvat tekemään hiomisen. Hiominen tehdään ulkona, jos elementtien sisäänkanto on sovittu asentajien tehtäväksi. Mutta jos elementtiensisäänkanto on sovittu asiakkaan tehtäväksi, ei asentaja luonnollisestikaan enää lähde elementtejä ulos hiomista varten kantamaan. Ainakin nykymuodossaan tämä asennustyövaihe on vain asiakastyytyväisyyttä laskeva reklamaatioautomaatti, joka helposti voitaisiin poistaa kehittämällä prosessia tehtaan päässä.

Takan asentamisen jälkeen iskimme jälleen epäonnisen harkkoseinäpintakäsittelymme kimppuun. Pesimme Holvi-kalkkimaalikäsittelyjä pois ja maalasimme seinät Auro seinämaalilla, joka oli sävytetty samaan sävyyn Holvin kanssa. Kalkkimaalilla emme olleet saaneet tasaista pintaa aikaiseksi, useista kokeiluista huolimatta. Auron seinämaalilla tämä onneksi onnistui. Hankkiessamme Auro seinämaalin emme tienneet, että siinäkin on herkistäviksi todettuja isotiatsoleja säilöntäaineena. Ottaessamme tämän maalin harkittavien pintakäsittelytuotteiden listalle olimme katsoneet maalin silloista tuotekorttia Pajutexin verkkosivuilta, ja tässä tuotekortissa ei ollut mitään mainintaa isotiatsoleista tai muista epäilyttävistä aineista. Tuotteen uusi tuotekuvaus, joka löytyy Pajutexin uusilta "Suomen Luonnonmaalit" nimisiltä sivuilta, kuitenkin on erilainen. Näin emme ikävä kyllä täysin onnistuneet tavoitteessamme välttää isotiatsoleja talon sisäpuolen pintakäsittelyissä.

36 Pintakäsittelyjä ja kylppärihommia

Lattialaudat olivat nyt paikallaan ja sen myötä tuntui ajankohtaiselta tuoda vihdoin väliovet sisälle. Ovet olivat säilyneet hienosti pihalla suojattuina huhtikuusta asti. Ovet tilasimme puuvalmiina, sillä emme olleet vielä varmoja, miten ja minkä väriseksi haluamme ovet käsitellä. Mahdollista olisi myös, että ovet jätettäisiin täysin käsittelemättä. Joka tapauksessa halusimme rauhassa katsella, miltä talon värimaailma alkaa eri elementtien myötä pikkuhiljaa näyttämään ja vasta sitten tehdä päätöksiä ovien osalta.

Nyt oli kuitenkin aika tehdä päätös lattioiden pintakäsittelyn osalta. Pitkällisten pohdintojen tuloksen päädyimme käsittelemään lattiat Auron kovapuuöljyllä. Lakka olisi muodostanut kovemman ja kestävämmän pinnan, mutta lemmikkien kynsien hellässä käsittelyssä olisi lakkapinta auttamatta ollut pian rumilla naarmuilla - eikä naarmuista lakkapintaa voi paikata kuin koko lattian uudelleen hiomalla ja uudelleen lakkaamalla. Maalia tai sävytettyä vahaa emme myöskään lattiaan halunneet, sillä siinäkin kokemuksemme mukaan kynnenjäljet nopeasti näkyisivät, tuodessaan puun sävyn uurteina esiin värillisen lattiapinnan keskellä. Maali/vahapintaa olisi kuitenkin voinut mahdollisesti ilman perusteellista hiomistakin uusia, jopa paikallisin uusintakäsittelyin. Maalien osalta merkittävää oli myös, että kestävimmät maalit kuten Tikkurilan Betolux ja Uulan puulattiamaali sisälsivät muun muassa teollisuusbensiiniä, eikä monikemikaaliyliherkistyneen Rouva S:n kannattanut ottaa riskiä tällaisten maalihöyryjen kanssa. Pajutexin Auro kovapuuöljyssä ei tällaisia myrkkyjä ole, vaikka toki myös luonnonöljyt voivat joillekin yliherkkyysreaktoita aiheuttaa. Testasimme kovapuuöljyn käsittelemällä sillä ensin ikkunavuorilautoja, ja koska öljy ei tuntunut aiheuttavan mitään reaktioita, uskalsimme laittaa kyseistä tuotetta myös lautalattiaankin. Käsittely tehtiin kahteen kertaan ja apuna käytettiin Pajutexiltä vuokrattua lattianhoitokonetta. Kone olikin aikamoinen pideltävä öljytyllä lattialla, sillä jostain syystä se lähti helposti karkaamaan käsistä.

Myös ulkona teimme maalaustöitä. Kattomme räystäänaluslaudat olivat teollisesti pohjamaalatut ja vaativat pintamaalikerrosta. Työn miellyttävyyden kannalta olisi ollut paras maalata räystäänaluslaudat pitkänä tavarana ennen niiden räystäille asentamista. Meillä kuitenkin ongelmana oli talon pystytysajankohta, maaliskuu, joka alkoi pakkassäillä, mutta kääntyi sitten sumuiseksi ja kosteaksi. Kumpikaan näistä säistä ei tukenut räystäänaluslautojen maalaamista, joten emme päässeet maalausurkassa myöskään hyödyntämään talon säältä-suojaan asennuksen aikana taloa ympäröineitä haki-telineitä. Vuokrasimmekin paikallisesta vuokraamosta alumiinitelineet, joita oli kevyt siirrellä ja muokata, ja niiltä käsin maalasimme talon kolme sivua. Päätyterassin uloin kattovasaväli sekä talon itäsivu, joissa räystäskorkeus vaihteli 5-8 metrin välillä ja joissa maasto vietti voimakkaasti, päätettiin maalata myöhemmin nostinta käyttäen. Räystäänalusten maalaamiseen saatiin kulumaan useampi päivä sekä runsaasti teippiä, sillä halusimme jättää kattovasat vihtrillikäsitellyiksi, kun taas niihin rajautuvat räystäänaluslaudat maalasimme valkeiksi. Lopputulos oli kaunis, mutta niskat ja kädet olivat tämän projektin jälkeen totaalisen jumissa.

Talon alla työt jatkuivat viemäriputkien asentamisella. Putkimies asensi ja kannakoi putket ja toi tuorevesijohdon talon alta sisälle. Koska keittiöön menevät vedet tulevat kulkemaan kylpyhuoneen harkkoseinän läpi, askartelimme itse timanttiterillä ja poralla läpivientireiät sekä tuorevedelle, että viemäriputkelle. Samalla teimme läpivientiaukot kylpyhuoneen harkkoseinään ilmanvaihtoja varten.

Sisällä talossa etenivät kiivaaseen tahtiin kylpyhuoneen sisäpuoliset työt. Lomalta palannut työmies oli aloittanut työt kylpyhuoneen harkko- ja valupintojen tasoituksella, sekä vedeneristeiden laittamisella. Laatat olimme hankkineet jo aikaisemmin, mutta nyt piti vielä valita sopivan väriset aineet laattojen saumaukseen ja silikoniin. Testisaumauksen tuloksena päätimme vielä muuttaa saumaväriä. Rouva S kävi laattapaketteja läpi ja lajitteli laatat sopiviksi sarjoiksi, jotta laattojen kuviot asettuisivat kauniisti. Vasta laattapaketit avattua nimittäin huomattiin, että laatoista löytyy toistuvaa kuvioa, ja samanlaisten laattojen sattuessa lähekkäin ei lopputulos olisi toivottu. Laattoja valittaessa ja myymälän malliseinässä ei tällainen kuvion toistuvuus ollut tullut lainkaan esille, mutta onneksi se sentään huomattiin ennen laattojen asentamista.

35 Lattiasta kattoon

Harkkoseinien pintakäsittelyhaasteiden ohessa valmistelimme eteisen, keittiön ja olohuoneen muodostavan ison tilan lattioiden tekemistä tiivistämällä kylpyhuoneen ja takan alla olevan, liittolaatalle tehdyn valu+eriste+pintavalu-alapohjarakenteen ja puurakenteisen alapohjan rajapintaa. Liittolaattarakenne on riskialttein kohta alapohjassamme, emmekä välttämättä enää toteuttaisi tällaista rakennetta, jos ikinä rakentaisimme uudelleen. Puurakenteisen alapohjan ja liittopellillä lepäävän alapohjarakenteen rajapinnasta on vaikeaa saada tiivis, ja aina on riski, että liittopellin päällä oleva alempi betonivalu kylmänä rakenteena "hikoilee", ja aiheuttaa näin ollen ongelmia ympäröivissä puurakenteisissa. Tätä riskiä pyrimme hallitsemaan erottamalla liittopellin päällä olevan alapohjarakenteen muusta alapohjasta bitumikaistalla, joka liimattiin tiiviisti kiinni uretaanivaahdolla. Bitumia vasten, puurakenteisen alapohjan puolelle laitoimme vielä tiiviisti solukumia ja/tai Finnfoam solumuovieristelevyt, jotta puukuituinen eriste ja lattiavasat eivät olisi suoraan kosketuksissa bituminkaan kanssa. Hirsirakenteisen ulkoseinän ja liittolaattarakenteisen alapohjan välinen rako oli luonnollisesti jouduttu tiivistämään jo ennen kylpyhuoneen seinien muurausta.

Tämän jälkeen alapohjatöitä jatkettiin ylemmän lattiavasakerroksen asentamisella kylpyhuoneen ja takan ympärille. Muutoin vasat olikin isoon tilaan jo aiemmin asennettu, mutta liittolaatan ympärille ne haluttiin asentaa vasta, kun laatalla olevien takan ja kylpyhuoneen valut ja muuraukset ovat valmiit. Näin puurakenteisen alapohjan ja liittolaattarakenteisen alapohjan rajapinnasta saatiin tiiviimpi. Vasoituksen valmistuttua laitettiin paikalleen viimeinen 20 cm kerros eristeitä. Vihdoin 40 cm paksu eristekerroksemme oli valmis! Takan kohdalla eristäminen tehtiin Finnfoam-levyillä. Alapohjan höyrynsulkujen ja sähkökoolausten asentamisen jälkeen sähkömiehet tulivat tekemään loput lattiaan ja kattoon tulevat sähkövedot.

Kuten aiemmin olemme kirjoittaneet, talotoimittajaltamme talokaupan osana tulleet lattialaudat osoittautuivat sekamittaiseksi silpuksi. Lattiatöiden eteenpäinsaattamiseksi olimmekin pyytäneet tarjouksia korvaavasta, vakiomittaisesta lautatavarasta useista eri paikoista. Parhaan tarjouksen saimme Leo Koskinen Oy:ltä Keravalta. Tavara saapui ajallaan ja hyvin suojattuna. Kaikki näytti siis hyvältä. Lautojen asentamisen alettua kuitenkin huomattiin, että laudat eivät millään menneet pontteihin. Mitkään voimat ja työkalut eivät auttaneet, ja kolmen lautarivin ja usean ärräpään jälkeen oli Rouva S:n pakko ottaa puhelin käteen, ja alkaa selvittämään tilannetta. Näytti siltä, että lautoihin työstetty urospontti yksinkertaisesti oli liian iso naarasponttiin nähden, eivätkä ne näin ollen loksahtaneet yhteen.

Lautatavarat valmistanut E.T. Listat ei vastannut soittoihin, ja ehkäpä heinäkuun lomakausi oli huono ajankohta tavoitella ketään. Seuraavaksi tavoiteltu Leo Koskisen edustaja kuitenkin alkoi ystävällisesti selvittämään asiaa. Muutaman puhelun jälkeen todettiin, että uusi lautakuorma lähtisi E.T. Listoilta jo samana iltana ja saapuisi meille mahdollisimman nopeasti. Korvaavana toimitettava lautatavara olisi kuitenkin pidempää, kuin alunperin tilaamamme, joten joutuisimme suunnittelemaan lattialautojen jaksotuksen uudelleen. Emme edes tästä ehtineet mainita, kun tavaraa jo luvattiin tulevan tilaamamme määrää enemmän. Olimme tästä palvelusta kiitollisia ja häkeltyneitä. Talotoimittajamme Finnlamelli ei ollut vastaavaan palvelutasoon yrittänyt tai yltänyt missään vaiheessa, vaikka heiltä sentään oli ostettu euromääräisesti suurella summalla, kokonainen talo säältä-suojaan-asennuksineen.

Koska lattialaudoitus jouduttiin keskeyttämään alkumetreille, päätettiin kolmen hiellä ja tuskalla aikaan saadun lautarivin purkutyön jälkeen siirtyä ison tilan katon panelointiin. Katon osalta Rouva S halusi ensin tarkistaa, ettei katon höyrynsulkukangasta oltu vaurioitettu sähkövetoja vedettäessä. Näin erityisesti, koska sähköfirman asentajista nuorempi vielä harjoittelussa oleva oli vaikuttanut liikeissään hieman ronskilta. Ikäväksemme jouduimme huomaamaan, että muutamassa paikassa oli huolimattomasti tehdyillä sähkötöillä vaurioitettu höyrynsulkua. Asia oli onneksi helppo korjata höyrynsulkuteipillä. Samalla laitettiin läpivientikaulukset ullakolle höyrynsulun läpi meneville sähköputkille/kaapeleille, tiivistettiin loput hirsiporauksiin menevät sähköviennit, ja teipattiin umpeen ullakolle vielä höyrynsulussa auki ollut aukko.

Panelointi sujui joutuisasti neljän hengen voimin, kahden seistessä telineillä paneeleita kiinnittämässä, yhden operoidessa sirkkeliä, ja yhden kuljettaessa materiaalia sirkkeliltä kattoon kiinnitettäväksi. Sirkkeliä operoinut Rouva S kävi samalla läpi paneeleita ja lajitteli niitä. Osassa paneeleita oli vaurioita, läpi meneviä halkeamia, näkyviin jääviä oksalohkeamia ja oksanreikiä. Vaikka tällaisia vikoja ei sallita terveoksaisen kuusipaneelin laatuvaatimuksissa (RT 21-10978), yritettiin tällaisetkin paneelit hyödyntää terveiltä osin, sillä talotoimittaja oli toimittanut paneeleita niukasti. Myös makuuhuoneiden paneloinnista yli jääneet paneelipalaset hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan ison tilan katon paneloinnissa. Lopputulemana oli, että paneeleita jäi yli vain pari kokonaista. Ne eivät "ihan" riittäisi vielä paneloimatta olevan vaatehuoneen kattoon, vaan edessä olisi rautakauppakeikka.

E.T. Listojen toimittamat uudet lattialaudat saapuivat puhelua seuranneena päivänä. Ison tilan kattopaneloinnin valmistuttua pääsimmekin heti testailemaan, kuinka uusien lautojen asennus sujuu. Oikeastaan olimme testanneet tätä jo ennen kuin lautakuorma purettiin rekasta: avasimme yhden paketin rekassa, ja testasimme, menevätkö uuden toimituksen laudat pontteihin ongelmitta. Ja nehän menivät, joten uskalsimme toivoa, että kolmas kerta lautojen kanssa todella onnistaisi.

Helpotukseksemme työ sujui uusilla laudoilla helposti. Sirkkelöinnin lomassa Rouva S jälleen lajitteli lautoja ja valikoi, mikä lauta hyödynnetään mitenkin. Laudoissa oli jonkin verran oksalohkeamia tai muita rosoja ja tällaiset laudat laitettiin omaan pinoon, ja tarpeen mukaan niistä hyödynnettiin toinen pää, tai ne sijoitettiin kiinteiden kaapistojen alle piiloon meneviin paikkoihin. Monissa laudoissa oli myös punaista merkkiväriä lähellä laudan päätä. Väriä hiottiin varovasti hienolla hiontavillalla pois, jotta nähtiin, lähteekö väri ylipäänsä siististi irti, ja voidaanko lautaa näin ollen kokonaisena hyödyntää. Koska materiaalia oli enemmän kuin riittävästi, voitiin ongelmallisimmat laudat suosiolla jättää hyödyntämättä.

Lattialautojen paikalleen saamisen jälkeen haettiin vielä pieni erä paneelia rautakaupasta ja laitettiin myös vaatehuoneen katto paikalleen. Paneelikaton ja lattialautojen myötä taloprojekti tuntui ottaneen aimo harppauksen eteenpäin, ja samalla unelma hirsitalosta tuntui tulevan aina vain konkreettisemmaksi. Ehkä tässä oikeasti voisi joku päivä asuakin...

34 Epäonnistuneita maalikokeiluja ja käsityön jälkeä

Haavenamme oli, että kylpyhuoneen asuinhuoneista erottavat harkkoseinät olisivat asuinhuoneiden puolella rouhean harmaat, ja että ne voisivat sekä väriltään että pintastruktuuriltaan jäljitellä betonimaista tunnelmaa. Seinien lopulliseksi pinnaksi olimme valinneet Auron Profi Kalkkimaalilla sävytettävän kalkkipohjaisen Profi-hienolaastin. Tärkeää oli löytää tuote, joka jättäisi pinnan hengittäväksi, kestäisi takan lämpöä, eikä sisältäisi vesiohenteisiin maaleihin ja pinnoitteisiin yleensä laitettavia, helposti allergisoivia biosideina käytettäviä isotiatsolinoneja (isotiatsolinoneja olisi muuten sisältänyt myös hirsitalotoimittajamme hirsiin käyttämä rakennusaikainen suoja-aine, mutta tämä käsittely jätettiin meidän hirsistämme pyynnöstämme pois). Auron tuotteisiin päädyimme myös sen takia, että niissä kaikki ainesosat on selkeästi lueteltu, eikä arvailun varaan jää, mitä kaikkea tuote sisältää.

Ennen hienolaastin levitystä seiniin levitettiin suositusten mukaan Profi silikaattipohjuste, joka tasoittaisi pohjan imevyyttä ja takaisi näin tasaisemman lopputuloksen. Kalkkipohjaisen hienolaastin sävytimme värikartan mukaan antrasiitin sävyisellä kalkkimaalilla, jota laitettiin 10 litraan laastia noin 1,5 litraa. Hienolaasti kuten pohjustekin levittyi seinään helposti ja nopeasti. Kaikki menikin hyvin siihen asti, kunnes laasti oli kuivunut. Epäuskoisina katsoimme seiniä, jotka olivat muuttuneet lastenhuoneen vaalenasinisiksi. Toivoimme, että sävy vielä muuttuisi, jos seinät vaikka vielä eivät olisikaan kuivuneet täysin.

Toiveemme ei kuitenkaan käynyt toteen. Seinät olivat ja pysyivät hempeän vaaleansinisinä. Mikä oli mennyt vikaan? Värikarttaan printatuissa harmaissa, jotka antrasiitin värisellä kalkkimaalilla piti saada aikaiseksi, ei ollut sinistä sävyä lainkaan. Seinien väri ollut lähelläkään valitsemaamme. Pohjatyötkin oli tehty ohjeiden mukaisesti. Tässä vaiheessa Rouva S kaivoi esiin Tikkurilan värilastut, joita oli joskus rautakaupasta mukaansa poiminut. Niistä löytyi kokoelma erilaisia harmaita. Laitoimme lastut harkkoseiniä vasten ja tarkastelimme niitä eri valaistuksissa. Erityisesti idän ja etelän suunnalla olevista suurista ikkunoistamme tuleva luonnovalo näytti aiheuttavan sen, että monet harmaat taittuivat hyvinkin sinisiksi. Keinovalossa tätä sinisyyttä ei ilmentynyt käytännössä lainkaan. Yritimme myös ottaa sinisestä seinästämme kuvaa, mutta kamerakaan ei saanut sinisyyttä oikein taltioitua.

Nyt alkoi hermoja raastava pohdinta. Mitä tehdä, kun seinä haluttaisiin käsitellä ennen lattialaudoituksen ja paneelikaton tekemistä, ja takkakin olisi tulossa pian seinien käsittelyä haittaamaan. Oli viikonloppu, eikä Auron tuotteita myyvä Pajutex ollut auki. Nettiä tutkaillessa tuli hyvin pian selväksi, että kalkin päälle suositellaan lähinnä vain kalkkituotteita, ja että muuta voisi olla hankala saada pysymään kalkkipinnalla. Pakko olisi siis varmaankin jatkaa kalkkituotteilla. Mutta mistä löytää sopiva tuote ja miten ihmeessä varmistaa, että valittu sävy käyttäytyy seinällä toivotusti?

Kiivaan, yön pikkutunneille menneen etsinnän seurauksena löysimme Tikkurilan Holvi kalkkimaalin. Sen värikartalta löytyi tavoittelemiamme harmaita niukalti, koska kalkkimaalia ei voida sävyttää tummiin sävyihin. Seuraavana päivänä rautakaupassa keskustelimme värikriisistämme myyjän kanssa. Hän vahvisti asian: harmaa on väreistä vaikeimpia valita ja voi taittaa päivänvalossa ja isona pintana johonkin yllättävään suuntaan. Holvin värimalleja eri valaistuksissa tutkailemalla havaittiin juuri tutuksi tullut haaste: keinovalossa parhaalta näyttänyt sävy oli luonnovalossa selkeästi sinertävä, kun taas toiseksi paras ei tätä siniseen taittoa tehnyt. Värivalinta olikin sitten selvä.

Ennen kalkkimaalauksen aloittamista hioimme hieman Auron kalkkilaastilla aikaansaamaamme pintaa, joka yllätykseksemme oli, vaaleansinisen sävyn ohella, hiekkapaperimaisen karkea ja meidän makuumme liian raastavan tuntuinen. Varoituksen sanana täytyy todeta, että itse Holvi-kalkkimaalilla maalaaminen oli astetta haastavampaa kuin mitkään aiemmat maalauskokeilumme. Holvi sekoitetaan runsaaseen veteen, minkä seurauksena maali on hyvin vesimäistä. Lisäksi maalissa oleva raskas aines painuu helposti ja nopeasti pohjaan, vaikka maalia kuinka sekoittaisi. Ennen maalaamista seinät tuli kostuttaa vedellä, ja tässä haasteena tuntui olevan tasaisen kosteuden aikaansaaminen - seinä imi nopeasti itseensä kosteutta sitä mukaa, kun sen siihen ehti sumuttaa. Maalatessa puolestaan vetistä maalia roiskui ja valui helposti ympäriinsä, vaikka käsittelyssä yritti olla kuinka varovainen. Olikin tärkeää, että erityisesti lattianrajaan oli teipattu suojaksi rakennusmuovia, johon vesimäinen aine sitten kertyi luututtavaksi pois.

Holvi-kalkkimaalilla saatiin aikaan pinta, joka oli miellyttävän tuntuinen ja mattamainen. Vaaleansininen väri hävisi ja ero vanhan ja uuden värin välillä oli  huomattava. Maalaaminen oli tehty harjalla, jolla saatiin aikaan kauniita kaarimaisia kuvioita. Mutta väri, vaikka monin paikoin kaunis olikin, ei ollut tasaista nähnytkään. Maalaamisen aikana maali oli myrkynvihreän sävyistä ja kuivuessaan se saavutti hiljalleen harmaan sävyn. Kuivuminen oli hidasta ja epätasaista, ja yritimmekin rauhassa odotella värin kehittymistä. Seinään kuitenkin jäi kaikesta huolimatta tummia läikkiä sinne tänne.

Koska ohjeissa suositeltiin tekemään 2-3 käsittelykertaa, tempaisimmekin sitten ensimmäisen kerroksen kuivuttua toisen kerroksen maalia perään. Tällä kertaa teimme laimennoksen supertarkasti ohjemittoja noudattaen, kostutimme pohjaa entistä tasaisemmin, sekoitimme maalia poravispilällä superhuolellisesti parin minuutin välein, yritimme ottaa maalia sutiin astian pohjaa sekoittaen jne. Mutta jälleen tuloksena oli paikoin likaisen näköinen ja laikukas pinta - nyt vain vieläkin epätasaisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Seinissä oli siellä täällä tummanpuhuvia läikkiä ja jälkiä, ja siellä täällä myös kiiltäviä läikkiä. Lisäksi maalipinta oli kovetuttuaakin huomattavan herkkä raapaisuille - käytännössä seinään pystyi kirjoittamaan kynnellä hennosti painaen kuin liitutauluun.

Nyt aloimme olla jo varsin turhaantuneita. Jälleen elättelimme varovaista toivetta, että väri tasoittuisi ja pinta kovettuisi ajan myötä. Takan asennus oli asentajan kiireistä johtuen siirtynyt eteenpäin, mutta nyt oltiin tultu ajallisesti pisteeseen, jossa lattian laudoitus ja katon panelointi joka tapauksessa alkaisivat. Jos seinä tarvitsisi uutta käsittelyä, se tapahtuisi sitten nämä pinnat suojaten. Tikkurilan neuvontapalvelusta ainoa saamamme ohje oli, että olemme tehneet todennäköisesti kaiken oikein, ja maalissa vain näkyy käsityön jälki. Tästä jälkimmäisestä olimme hivenen eri mieltä.

33 Muurausta, tasoitusta ja takan alustan valu

Aika raksalla on vierähtänyt huimaa vauhtia ja asioita onkin ehtinyt tapahtua valtavasti. Nyt on vihdoin aikaa toimistopäivälle ja blogin kirjoittamiselle!

Kylpyhuoneen osalta työt jatkuivat muuraustöillä. Seinät muurattiin 88 mm paksuilla kivipohjaisilla HB Priima väliseinälevyillä, ja saumoihin tuli Vetonit OL15 ohutsaumalaastia. Sähköt ja vesiputket saatiin kätevästi kulkemaan harkoissa valmiina oleviin pystykanaviin.

Muuraustyön edetessä seiniin merkittiin sähköpistorasioille, katkaisijoille jne. tulevia sijainteja, ja harkot työstettiin mahdollisuuksien mukaan niille valmiiksi jo ennen muurausta. Samalla sai helposti sumplittua ja huolehdittua, että kylpyhuoneen ja keittiön puolelle tulevat sähkövedot saadaan kulkemaan omissa pystykanavissaan, ja että sähkö- ja lvi-vedoille löytyy järkevä paikka, eikä niitä vahingossa vaurioiteta seinän läpi tehtäviä läpivientejä työstettäessä.

Seinien muurauksen valmistuttua valettiin takan alusta. Tämä tehtiin Kiilto 60 pikalattiamassalla kuten kylpyhuoneen lattiakin. Takan alustan valu erotettiin kylpyhuoneen lattiavalusta, jottei takan paino aiheuttaisi mahdollisia ongelmia kylpyhuonevalulle. Samoihin aikoihin takan alustan valun kanssa tasoitettiin harkkoseinät asuinhuoneiden puolelta Vetonit tiilitasoitteella, jonka lisäksi seiniin laitettiin myös vahvisteverkko rakennetta lujittamaan ja mahdollista halkeilua estämään. Tämän jälkeen muurarimme lähti kesälomille, ja jatkoimme työmaalla omin voimin.

Tiilitasoitteen kuivuttua huomattiin, että ohutsaumalaastilla tehdyt harkkojen väliset saumat kuulsivat selvästi tasoitteen läpi. Toinenkaan kerros tiilitasoitetta ei tilannetta korjannut. Nopea ratkaisu oli tehdä seinään hienohionta pahimmille panturoille ja laittaa tiilitasoitteen päälle Vetonit LR+ pintatasoitetta, jolla saisimme seinän pintaa myös kuvioitua maalaamista varten. Kesän ollessa sateinen ja kostea autoimme tasoitteen kuivumista kondenssikuivaimella, joka keräsikin vettä kunnioitettavasti. Tämän jälkeen edessä oli jälleen seinäpinnan varovainen hionta, jotta varsinkin seinän nurkkakohdat saataisiin siistittyä.

32 Kylpyhuone

Kesäkuun alussa saatiin vihdoin käyntiin myös työt liittolaatan päälle tulevien kylpyhuoneen ja takan osalta. Betonivalun kosteus oli mitattu aikaisemmin toukokuussa, ja mittausten mukaan töiden aloittamiselle ei ollut mitään estettä.

Aivan ensimmäiseksi rakennettiin valumuotti kylpyhuonetta varten. Valu päätettiin katkaista kylpyhuoneen ja takan välillä, ja aloittaa valutyöt kylpyhuoneen lattian valamisesta. Syksyllä valetun betonilaatan päälle laitettiin ensin kerros Finnfoam-eristelevyä. Tämän päälle tulevaan seuraavaan eristelevykerrokseen uritettiin reitit suojaputkissa kulkeville kylmävesijohdoille. Toiseen eristekerrokseen asennettujen kylmävesijohtojen päälle laitettiin vielä yksi eristelevykerros, johon uritettiin väylät lämminvesijohdoille. Näin kylmä- ja lämminvesijohdot kulkevat omissa kerroksissaan eivätkä sekoita toistensa lämpötiloja. Vesijohtojen asentamisen lisäki putkimies laittoi paikoilleen viemärit, tuuletusviemäriputket, sekä tuoreveden sisääntuloputken, jotta valu voitaisiin tehdä suoraan niiden ympärille.

Seuraavaksi asennettiin paikalleen raudoitusverkko, jonka lisäksi seinälinjoihin laitettiin vielä kiertämään 6 mm harjaterästangot. Verkkoon kiinnitettiin lattialämmityskaapeli, jonka sähkömies kävi mittaamassa ennen valutöiden aloittamista. Samalla lattialämmitykselle asennettiin myös sen vaatimat rakenteiden sisään jäävät sähköputkitukset ja anturi. Viemäreiden ja tuorevesiputken läpivientikohdat tiivistettiin uretaanivaahdolla. Ennen valua raudoituksen alle laitettiin vielä raudoitustuet, jotta teräsverkko ja myös lattialämmityskaapelit pysyvät oikealla korolla ja erillään niiden alapuolella olevasta eristelevystä.




















Valu tehtiin Kiilto 60 pikalattiamassalla, joka sekoitettiin kahden säkin satseina veteen betonimyllyllä. Rouva S:n avuksi sekoitustöihin ja massan kärräämiseen valupaikalle saatiin onneksi herra S:n veli, ja näin kirvesmies sai keskittyä massan levittämiseen. Massan sekoitustyö oli pölyistä puuhaa. Hengitys- ja silmäsuojaimien käytöstä huolimatta seurauksena oli, että hometalon takia monikemikaaliyliherkkyyteen sairastunut Rouva S sai kärvistellä seuraavat päivät pää- ja hermokivuissa.
























Valutöiden jälkeistä siivousta helpotti, että valumassa oli varsin kuivaa ja lisäksi kovettui nopesti, jolloin valualueen ulkopuolelle lennelleet rippeet saatiin helposti ja siististi siivottua pois imurilla.

31 Talon tuntua

Lattioiden laudoitus aloitettiin makuuhuoneista. Heti lattialautojen perään asennettiin kahteen makuuhuoneeseen kattopaneelit. Tämän myötä huoneet alkoivat jo vaikuttaa ihan oikeilta huoneilta, vaikka sähkökalusteet ja listat vielä puuttuivatkin.

Kuten blogista on jo aiemmin käynytkin ilmi, varjosti lattialautojen asennusta synkeä alku. Talotoimituksen osana toimitettuun lautanippuun oli lykätty sekaisin vaihtelevapituisia lautoja aina 90 cm pätkistä alkaen. Työt saatiin kuitenkin käyntiin, kun löysimme nipusta tarpeeksi sopivia pituuksia, joilla pienten huoneiden laudoittaminen onnistui ilman lukemattomia jatkoksia. Loput laudat jätettiin suojamuoveihin painojen alle odottamaan niiden kohtalon selviämistä. Talotoimittajamme Finnlamelli ei lautojen pituudessa näe ongelmaa, vaan heidän mukaansa laudat tulisi vain ottaa nipusta niiden pituuksia valikoimatta, aina uudella laudalla vanhaa jatkaen. Meidän tavoitteenamme puolestaan oli saada isoon eteinen/keittiö/olohuone tilaan rauhallinen ja selkeä rytmi lattialaudoitukseen, eikä sellaisen aikaansaaminen olisi mahdollista lyhyellä sekapituisella tavaralla, jolla lautojen väliset jatkoskohdat olisivat sijoittuneet villisti eri paikkoihin, useita jokaiseen lautariviin. Eikähän sekamittaisia lautoja todellisuudessa edes olisi voinut valikoimatta pinosta asentaa, sillä lautojen jatkoskohdat eivät saa sijoittua samaan koolausväliin vierekkäisissä lautariveissä.

Tästä alkoikin sitten korvaavan tuotteen metsästys, jotta lattioiden laudoitus päästäisiin pian aloittamaan myös ison tilan puolella. Olemme pohtineet lattialaudan optimaalista pituutta hahmottelemalla eri mittaisilla laudoilla syntyvää jatkoksien määrää ja sijaintia. Toisessa vaakakupissa on painanut eri pituisilla laudoilla syntyvä hukka, jonka määrän haluamme pitää järkevissä rajoissa. Haasteen ison tilan lattiassa muodostaa se, että tilan muoto ei ole suorakulmio vaan osan siitä syövät kylpyhuone ja takka, joiden kohdalla lautarivi jää eri pituiseksi. Lyhyitä laudantumppeja emme lattiaan halua ja toisaalta haluamme lattialautojen jaksotuksen toistuvan samanlaisena myös tällä kohdalla. Muutaman iteraation jälkeen lopputulemana onkin seuraavankaltainen jaksotus, joka toteutetaan päätypontatulla 3580 mittaisella lattialaudalla

Kattopaneelit (jotka nekin tulivat talotoimituksen osana eivätkä olleet mitaltaan optimaaliset talon yhteenkään huoneeseen) asensimme kahteen makuuhuoneeseen jatkamattomina. Yli jääneet paneelipalat lajiteltiin naaras- ja urospontillisiin ja otettiin talteen, jotta ne voitaisiin myöhemmin hyödyntää ison tilan kattopaneloinnissa. Myös kolmas makuuhuone jätettiin vielä paneloimatta, koska talotoimituksen mukana tulleet paneelit olivat mitaltaan sellaisia, ettei toimitettu kokonaismäärä tulisi riittämään tarpeisiimme, jos panelointi halutaan tehdä vähänkään kauniisti. Finnlamellin mukaan paneelimäärä kyllä riittää, jos aina paneelirivin tultua valmiiksi aloitamme rivistä ylijääneellä palasella uuden rivin. Muuten hyvä, mutta heidän toimittamallaan paneelimitalla (417 cm) päästään tällöin isossa tilassamme 16 cm porrastukseen paneeleiden saumoissa, eikä tämä näytä järin hyvältä. Optimimitta paneelille olisi ollut nyt toimitettua paneelipituutta lyhyempi tai pidempi, jolloin sekä hukan minimointi että kaunis lopputulos olisi voitu saavuttaa samanaikaisesti, jatkamisperiaatetta käyttäen. Nyt joudumme siis hankkimaan paneeliakin lisää, jotta pääsemme sisäverhoustöissä eteenpäin.

Finnlamellin tyyli

Toteutettava tyyli

Ison tilan sisäverhoustöitä valmistellaksemme veimme eteenpäin sen sisäkattoon ja hirsiporauksiin tulevia sähkötyksiä. Sähkömiehet vetivät paikalleen hurjan määrän sähköasennusputkea ja kaapelia, ja meille itsellemme jäi sitten putkissa kulkevien kaapeleiden vieminen hirsissä meneviin pystyporauksiin ja sieltä ulos. Aiemmin joidenkin tahojen esittämät epäilyt siitä, että höyrynsulun ja harvalaudoituksen välissä ei olisi tilaa sähköputkituksille, tai että sähköjen vieminen hirsiporauksiin höyrynsulun alapuolisessa tilassa olisi mahdoton tehtävä, osoittautuivat lopullisesti perättömiksi.

Ulkona jatkoimme jo aiemmin aloittamaamme pieneläinverkkojen asennusta alapohjaan. Verkot ovat rautakaupasta ostettua galvanoitua hiiriverkkoa, jonka silmäkoko on 6,4 mm, ja jonka toivomme pitävän jyrsijät loitolla alapohjastamme. Verkon kiinnitys sujuu kätevästi sinkiläpistoolilla, eli tuttavallisemmin nitojalla. Myös tippalistojen takaiseen tuuletusrakotilaan nidoimme ennen tippalistojen asentamista metalliverkot, jotta tunkeilijat pysyisivät poissa talon rakenteista.

Rautavihtrillillä käsitellyt ulkoseinät aiheuttivat päänvaivaa. Raudan suolat punkivat pintaan aika-ajoin, näkyen valkeina rantuina hirren pinnalla. Suihkuttelimme seiniä vedellä kevyesti, jotta saisimme värin tasoittumaan ja tummumisen nopeutumaan. Rautateemaan soveltuvasti asensimme ulkovalaisimiksi ruosteen väriset säänkestävästä corten-teräksestä valmistetut ulkovalaisimet, ja talon ilme muuttui jälleen kerran.

30 Laatu, yksilöllisyys, joustavuus

Edellisessä blogiartikkelissa käsittelimme muutamia talotoimittajaamme liittyviä murheen aiheita. Nyt tilanne on edennyt siihen, että asioita joudutaan viemään kuluttajariitalautakuntaan. Matka talotoimittajamme kanssa on kaikenkaikkiaan ollut kivikkoinen. Ennen talokauppojen tekemistä talotoimittajan myyjä vaikutti ammattitaitoiselta ja talotoimituksen elementtejä pohdittiin yhdessä paljon. Kaupanteon jälkeen ja talotoimituksen ajankohdan lähestyessä tunnelma kuitenkin muuttui. Nimien ollessa jo sopimuksessa myyjä ei enää ollutkaan meidän neuvottelukumppanimme Finnlamellilla, vaan kommunikaatio siirtyi jostain syystä myyjältä talotehtaalle. Oudoksuttavaa, mutta sinänsä ihan ok, kunhan vain tieto talotoimitukseen myyjän kanssa sovituista asioista tavoittaa talotehtaan, ja myyjän puheilla on jotain merkitystä. Näinhän asia ei sitten ihan mennyt.

Oman talotoimituksemme osalta Finnlamellin toiminnassa on toistunut ilmiö, jossa myyjä joko ei tarkkaan tiedä, mitä Finnlamelli lopulta asiakkaalle toimittaa, tai lupaa talotoimitukseen asioita, joista sopimuksen tekemisen jälkeen joudutaan käymään talotehtaan kanssa uudet neuvottelut. Konkreettisesti tämä on tarkoittanut seuraavaa:

• Konesaumattu peltikate valittiin katemateriaaliksi myyjän suosituksesta, ja myyjä itse pyysi siitä peltisepältä asennus- ja materiaalitarjouksenkin. Saatuamme Finnlamellilta talomme rakennekuvat hieman ennen talotoimitusta keskustelimme peltisepän kanssa ja totesimme, että kattorakenne oli ruodelautojen osalta liian harva (k300) eikä täyttänyt konesaumapeltikatteen vaatimuksia (k150). Materiaalitoimituslistaan ruodelautajako oli jostain syystä merkitty tiheämpänä (k200). Ruodejaon tihentämisestä talotehdas vaati meiltä 1623 euroa lisähintaa. Asiasta vääntäessämme saimme lopulta kuulla, että jostain syystä talotehdas oli käyttänyt oman toimituksensa hintalaskennan pohjana profiilipeltikatteen, ei konesaumapeltikatteen asennusvaatimuksia, ja tämän seurauksena tiheämmästä ruodejaosta yritettiin periä meiltä korvaus, joka oli suhteeton verrattuna aiheutuvaan lisätyöhön ja materiaalimenekkiin. Asia ratkesi vasta, kun otimme yhteyttä kuluttajaviranomaiseen. 
• Huomasimme talotoimittajan rakennekuvissa esitettyjen ikkunatuulensuojakankaiden puuttuvan talotoimituksen materiaalilistauksesta. Myyjä sanoi kankaiden kuuluvan toimitukseen, mutta talotehdas oli eri mieltä ja yritti periä meiltä niistä lisähintaa. Lopulta kankaat lisättiin toimitukseemme ilman lisäkuluja.
• Myyjä lupasi talotoimitukseen kuuluvan tuulensuojalevymateriaalia tuulenohjaimien tekemiseksi. Huomasimme materiaalin kuitenkin puuttuvan talotoimituksen materiaalilistauksesta. Lopulta nämä lisättiin toimitukseemme pahvisina ilman lisäkuluja.
• Lattialautamateriaalin talotoimittaja toimitti pituudeltaan vaihtelevamittaisena, alkaen aina 90 cm pätkistä. Kun asian havaittuamme soitimme myyjälle, ei hän ainakaan tunnustanut tietävänsä asiasta mitään ja hämmästeli tilannetta. Talotehdas ei näe lautojen pituudessa mitään ongelmaa, ja nyt asia menee kuluttajariitalautakuntaan.
• Lattialautojen leveys sovittiin myyjän kanssa olevan 120 mm, ja neuvotteluvaiheessa tällaiselle lattialaudalle löytyi lisähintakin suhteessa alunperin tarjottuun 95 mm leveään lautaan. Sisäverhousmateriaalien toimitusajankohdan lähestyessä talotehdas soitti, ettei tällaista leveyttä ole ollut heillä tarjolla enää pitkiin aikoihin, joten mittaa jouduttiinkin sitten lennossa muuttamaan toimituksen mahdollistamiseksi.
• Talotarjousta sähköpostitse kommentoidessamme pyysimme katon tuuletusrakenteisiin pieneläinverkot, joiden osalta myyjä lupasi itsestään selvästi ne toimitettavan ja asennettavan. Verkkoja ei kuitenkaan asennettu tai toimitettu, eikä talotehtaalta ole annettu asiaan mitään selitystä. Tämäkin asia menee nyt kuluttajariitalautakuntaan.

Tilannetta pahentaa entisestään se, että ongelmatilanteen tultua esiin asian ratkominen ei tapahdu myyjän toimesta tai myyjän kanssa, vaan olemme joutuneet vääntämään asioista talotehtaan kanssa. Syntyy vaikutelma, että talomyyjät ovat itsenäisiä toimijoita, jotka vain myyvät talotoimituksia, eivätkä vastaa toimituksesta, puhumattakaan toimituksessa olevista ongelmista, kauppojen tekemisen jälkeen. Tehdas puolestaan ei lähtökohtaisesti noteeraa myyjän kanssa kirjallisestikaan käytyjä keskusteluja sopimuksena. Asiakkaan suuntaan tilanne näyttää harvinaisen sekavalta ja huonolta, eikä herätä luottamusta. Meille asiakkaina Finnlamelli on yksi toimija, jota edustaa niin myyjä kuin talotehdaskin, eikä ongelmien pallottelu myyjän ja tehtaan välillä pitäisi kuulua meille.

Talotoimituksen jälkeen olemme, edellä mainittujen pieneläinverkkojen ja lattialautojen lisäksi, esittäneet huomautuksia muun muassa seuraavista asioista, joita sitten on korjailtu tavalla tai toisella:

• Ikkunoiden Biobe-korvausilmaventtiilit toimitettiin väärän värisinä, niitä toimitettiin väärä lukumäärä, ja niihin tilatut allergiasuodattimet puuttuivat täysin. Asia korjattiin huomautuksen jälkeen.
• Yksi tuuletusikkuna ei sulkeutunut kunnolla, koska ikkunan metalliosat hankasivat toisiaan. Talotoimittajan asennusryhmä ei talon pystytyksen yhteydessä ongelmaa pystynyt korjaamaan. Huomautuksen jälkeen talotoimittajan asentaja tuli vaihtamaan tuuletusikkunaan saranan.
• Ikkunoiden helat toimitettiin väärän värisinä, ja osa karmeihin tulevista peitetulpista toimitettiin valkeina, eikä puunvärisinä, jota karmit ovat. Asennusryhmän mielestä meidän olisi vain pitänyt marssia rautakauppaan ostamaan oikeanvärisiä tuotteita, mutta meidän mielestämme olimme jo kertaalleen maksaneet oikeanvärisistä. Asia korjattiin huomautuksen jälkeen.
• Talotoimittajan materiaalitoimituksesta puuttui puutavara usean ikkunan sarjoissa olevien ikkunoiden välivuorilautojen tekemiseksi. Vuorilaudaksi toimitettu 19x120 lauta ei leveyssuunnassa tähän tarkoitukseen riittänyt, joten asennusryhmä räätälöi vuorilaudat 19x145 mittaisista räystään otsalaudoista, joita oli jäänyt yli. Materiaalia jäi kuitenkin uupumaan vielä yhden ikkunan tarpeisiin, joka sitten huomautuksen jälkeen toimitettiin ja asennettiin jälkikäteen talotoimittajan toimesta.
• Sisävuorilautojen osalta ikkunoiden vaakasuuntaiset vuorilaudat jouduttiin osassa ikkunoita tekemään kahdesta pätkästä, koska toimitetun vuorilautamateriaalin pituus jäi vajaaksi. Pienimmillään vajaus oli vain 4 cm, ja 30 cm pidemmällä vuorilaudalla tilanne olisi ollut kaikilta osin ratkaistu. Vuorilaudat pyrittiin mitoittamaan ikkunoiden ympärille mahdollisimman lyhyiksi, joten sikäli asennuksella ei asiaa pysty korjaamaan. Talotoimittaja ei asiaa ole kommentoinut.
• Talotoimittajan asennusryhmä sahasi ulko-oven vuorilaudat valmiiksi, mutta ne jätettiin yhteisellä sopimuksella asentamatta, jotta vuorilaudat voidaan käsitellä ennen kiinnittämistä. Kiinnittämistä omin porukoin aloitellessa huomattiin, että vuorilaudat olivat useita kymmeniä senttimetrejä vajaamittaiset. Näin ollen ulko-oven ulkovuorilaudat piti itse tehdä ja pintakäsitellä uudelleen (onneksi ylijäämämateriaalia löytyi). Talotoimittaja ei ole vastannut tähän mitään.
• Ulko-ovien mukana toimitettiin väärät painikkeet. Oikeat toimitettiin ja asennettiin huomautuksen jälkeen.
• Hirsien pinnassa talon sisätiloissa oli vaurioita, jotka näkyivät ikävästi. Näitä korjattiin talotoimittajan asentajan toimesta huomautuksen jälkeen. Talon pystyttänyt asennusryhmä ei vaurioihin halunnut koskea.
• Kylpyhuoneen katon alaslaskuun ja sisäkaton harvalaudoitukseen tarkoitettu 41x47 puutavara oli talotoimittajan asennusryhmän toimesta käytetty muuhun tarkoitukseen, ja puutos huomattiin, kun sisäkaton harvalaudoitustyötä alettiin tekemään omin porukoin. Sovimme talotoimittajan kanssa, että ensihätään halkaisemme sisäkaton harvalaudoitukseen tarvittavan puutavaran muista materiaaleista ja kakkotoimituksen mukana sitten tulisi tarvittavat materiaalit kylpyhuoneen katon alaslaskua varten. Puuttuvaa 41x47 tavaraa emme sitten kuitenkaan saaneet edes kakkostoimituksen osana, jonka jälkeen asiasta sovittiin saatavan rahallinen hyvitys. Minkäänlaista rahtiahan tuo hyvitys ei luonnollisesti riitä kattamaan.
• Hirsien sähköporaukset puuttuivat kokonaan yhdestä talon halkovasta hirsiväliseinästä. Nämä käytiin huomautuksen jälkeen tekemässä talotoimittajan asentajan toimesta, vaikkakin ehdotus ensin talotoimittajan taholta oli teettää asia sähkömiehellä (ja ilmeisestikin maksaa asiasta omalla kustannuksella) sähköasennustöiden yhteydessä.
• Talotoimittajan asentamien alapohjan tuulensuojalevyjen ja niitä ympäröivien alapohjarakenteiden välillä, sekä lattiavasoja kannattelevien palkkikenkien rajapinnoissa oli paikoin aukkoja, joista vaivatta paistoi päivä sisään, eli alapohjarakenne ei ollut lähimainkaan tiivis. Huomautimme asiasta, mutta lopulta eristystöiden käynnistämiseksi korjasimme itse alapohjan asennusta tiivistysteipillä, uretaanivaahdolla, sekä laudoittamalla tuulensuojalevyjen reunoja alapuolelta. Tähän kului aikaa useita päiviä. Talotoimittaja korvasi tiivistysteipin ja uretaanivaahdon.
• Följarien pituus oli mitoitettu siten, että ylimmän hirsikerran ja runkorakenteisten pääty/sivuelementtien välistä tuuletusrakoa peittämään ei voitu asentaa talotoimituksen mukana tullutta tippalistaa. Tippalista olisi joko pitänyt asentaa siten että se a) ei olisi suojannut tuuletusrakoa ainakaan följareiden kohdalla tai b) olisi revennyt paikaltaan, kun hirsikehikko painuu ja följarit liukuvat seinällä ylöspäin. Ensimmäinen ratkaisuehdotus talotoimittajalta oli, että kävisimme ajoittain vuolemassa tippalistaa följareiden kohdalta matalammaksi, jotta följarille jäisi tilaa liukua ylöspäin. Tämä lienee ollut huono vitsi. Lopulta talotoimittaja suostui sekä toimittamaan että asentamaan uudet, tuuletusraon ylittävät följarit, ja asensimme tippalistat puskuun följareiden kylkiä vasten.
• Perustuksena olevien harkkopilarien ja niiden päälle asennettujen hirsi- ja tuulensuojalevyrakenteiden kapillaarikatkoissa oli puutteita asennuksessa, jonka seurauksena hirsirakenteet ja tuulensuojalevyt olivat paikoin suorassa kosketuksessa betonin kanssa, ulkotilassa. Näitä korjailtiin talotoimittajan asennusryhmän toimesta tunkkaamalla taloa ylös ja laittamalla kapillaarikatkoksi bitumikaistaa tai solumuovia. Korkeimman pilarin kohdalla tunkkaus ei onnistunut, ja myös toiseksi korkeimman kohdalla ongelma näkyy edelleenkin jääneen korjaamatta.
• Sisäkattopaneelit toimitettiin mitassa, joka ei ole optimaalinen talon yhteenkään huoneeseen. Tämän seurauksena paneelia puuttuu toimituksesta muutaman neliön verran. Tästä kerroimme edellisessä blogipostissamme. Asia menee nyt kuluttajariitalautakuntaan.

Paljon on siis saatu huomautusten jälkeen korjattua, vaikkakin osa asioista nyt joudutaan viemään kuluttajariitalautakuntaan. Asiakaskokemus talotoimituksesta on jäänyt voittopuolisesti negatiiviseksi. Keskustelut huomautuksista tai puutteista on käyty ilmapiirissä, jossa ratkaisua viivytellään, ja jossa asiakas tuntuu vain olevan hankala ja väärässä.

Ongelmana talotoimittajamme toiminnassa näyttää myös olevan kokonaismetrimääriin tuijottaminen sen sijaan, että tehtaalla katsottaisiin, mitä ja missä mitoissa materiaaleista on heidän itse suunnittelemassaan ja toimittamassaan talossa tarkoitus tehdä. Lopputuloksena on, että toimitettua puutavaraa pitää asennustyön aikana jatkaa pätkillä, lopputulos on ulkonäöllisesti huono, ja samalla myös hukkaa jää turhaan. Leveydeltään vajaita materiaaleja puolestaan pitää joko korvata muista ylijäämämateriaaleista tai huomautuksin metsästää ja asennuttaa jälkikäteen. Laadukkuutta, yksilöllisyyttä, ja joustavuutta arvoissaan mainostava talotoimittaja ei itse näe asiassa mitään ongelmaa, vaan vain vetoaa siihen, ettei materiaaleja ole sopimuksessa vaadittu määrämittaiseksi. Edellä kuvattujen kattopaneeleiden mitoituksen ja ikkunavuorilautojen leveys- ja pituushaasteiden lisäksi konkreettinen kohdallemme sattunut esimerkki oli citynurkkakotelot, joilla talon ulkonurkissa olevat hirrenpäät suojataan. Kahdeksasta citynurkkakoteloon tarkoitetusta liimalevystä seitsemästä jäi pitkät pätkät hukkaa, kun taas yksi ei yltänyt talon nurkassa ylhäältä alas asti, vaan jäi 60 cm vajaaksi. Tämän seurauksena yksi nurkista vaati liimalevyn jatkamista näkyvässä paikassa. Ei kaada maailmaa, mutta ei varsinaisesti myöskään hivele silmiä tai tunnu asianmukaiselta, kun talon materiaaleista kuitenkin on maksettu pitkä penni. Onneksi ainakaan katto- ja lattialistoja ei tilattu talotoimituksen osana.

Ilmeisesti emme kuitenkaan ole ongelmiemme kanssa yksin. Tämän talotoimittajan osalta näkyy netistä löytyvän muitakin kokemuksia, joissa materiaalia on toimitettu käsittämättömissä mitoissa, vastauksissa viivytellään, ja asioiden ratkaiseminen hiertää pahasti. Voimme yhtyä myös erään kommentoijan esittämään näkemykseen siitä, että ehkäpä tämän toimittajan kohdalla olisi aiheellista hankkia heiltä vain hirsikehikko, ja jättää kaikki muu toimituksen ulkopuolelle. Huonoja kokemuksia varmasti löytyy kaikkien talotoimittajien toimituksista. Haluamme kuitenkin jakaa omamme, sillä tämä on meille ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen oma talonrakennuskokemuksemme, eikä meitä varsinaisesti lohduta, löytyykö muista talotoimittajista mahdollisesti vielä huonompia. Ihmetystä herättää, kuinka talotoimittajilla on varaa kohdella asiakkaitaan huonosti, lyhytjänteisesti omaa tilannettaan optimoiden. Jatkuvasti koventuvilla markkinoilla kuitenkin luulisi olevan tilausta lisämyynnille ja asiakassuosituksille.

Oppi 1: Jos teetätät rakennustöitä, pyri itse vähintään käymään rakennustyömaalla joka päivä ja valokuvaamaan mahdollisimman paljon. Jo yhden päivän aikaansaannosten läpikäyminen jälkikäteen on homma, jossa helposti jää jotain yksityiskohtia huomaamatta, ja töiden edetessä voi huomaamisen arvioisia asioita jäädä rakenteiden alle piiloon. Varsinaisten virheiden lisäksi näin huomaat myös asiat, joissa haluamasi asia on ehkä ymmärretty väärin. Lähtökohtana luonnollisesti pitää olla luottamus, ja ammattilaisen hoitama valvonta, mutta mikään ei korvaa omaa osallistumista.

Oppi 2: Jos joudut tekemään huomautuksia työstä tai materiaaleista, tee se kirjallisesti ja liitä mukaan valokuvia, joista asian luonne selviää. Sähköposti on tässä hyvä työkalu, sillä siitä on nähtävissä asiasisällön lisäksi yksiselitteisesti myös kommunikaation ajankohta ja osallistujat.

Oppi 3: Sopimusta työstä ja materiaaleista tehdessä sopimus ei koskaan voi olla liian tarkka tai kattava. Valitettavan usein sopimukseen kirjattujenkin asioiden tulkinnasta ja pilkun paikan merkityksestä voidaan joutua jälkikäteen vääntämään. Hyväkään sopimus ei kuitenkaan takaa hyvää sopimuskumppania.

29 Lautagate ja muita risuja talotoimittajalle

Olemme tässä blogissa halunneet pitää talotoimittajaamme Finnlamellia koskevan keskustelun diskreettinä. Matkan varrella on talotoimittajan kanssa tullut vastaan jos jonkinlaisia haasteita ja huomautuksen aiheita, mutta aina niistä on päästy tavalla tai toisella yli, vaikka aika lailla jumppaamista se onkin vaatinut. Ymmärrämme, että talotoimituksissa tulee virheitä, kuten inhimillisessä toiminnassa yleensä. Mutta sitä emme ymmärrä, että ongelmatilanteiden ratkaisemisessa ei talotoimittajan asenne ole kohdallaan, vaan asiakas on lähtökohtaisesti väärässä. Raksahommien edetessä lautalattioiden ja kattopaneeleiden asennukseen ylittyi sietokynnys talotoimittajamme toimintaa kohtaan lopullisesti.

Aloitetaan lautalattioista. Lautanippu tuli rakennuspaikallemme talotoimittajan kakkostoimituksessa helatorstaina. Kakkostoimitukseen oli lattialautojen lisäksi niputettu myös muuta sisäverhoustavaraa, kuten kattopaneelit. Lattialaudat oli pakattu valolta suojaan läpinäkymättömään suojamuoviin, jota ohjeiden mukaan ei tullut ennen lautalattian asentamista avata. Aloitellessaan lattian asentamista kirvesmiehemme avasi suojamuovit lautanipun päästä ja hämmästyi, kun nipusta tuli yksi toisensa jälkeen noin 90 cm pitkää lautaa, ja lisäksi myös jonkin verran hieman yli metrisiä lautoja. Ihmetellen hän päätti lykätä lautalattian asentamisen aloittamista ja odottaa meidän tuloamme työmaalle. Saavuttuamme paikalle avasimme yhdessä suojamuovit paremmin, jotta pääsisimme katsomaan tilannetta tarkemmin. Tyrmistyksemme voi sanoa olleen suuri.

Lautanipun laidoille oli kerätty pidempää, tosin pituudeltaan vaihtelevaa lautaa. Lautanipun keskusta sen sijaan oli täytetty silpulla, jotka oli kiinnitetty toisiinsa päätypontein. Jokaikinen lauta oli omanmittaisensa, lyhimmät noin 90 cm pitkiä, ja suurin osa laudoista oli alle kaksimetrisiä. Myös osa aluksi pitkiltä vaikuttaneista reunalaudoista oli tällaista päätypontein yhdisteltyä lyhempää lautaa. Rahtikirjassa tai pinon päällä ei tietoa lautojen pituudesta ollut, ja suojamuovien päältä kokeiltuna laudat olivat tuntuneet pitkiltä. Luonnollisestikaan myöskään kauppakirjassamme ei ollut mainintaa siitä, että lattialaudat toimitetaan vaihtelevamittaisena, joka lauta omanpituisenaan, lyhimmillään 90 cm pitkänä.

Taloja ja talopaketteja kymmeniä vuosia pystyttänyt kirvesmiehemme ja rakennustyömaita useita vuosikymmeniä valvonut rakennusmestarimme eivät koskaan aiemmin olleet törmänneet tämänkaltaiseen huijaukseen. Molemmat totesivat, että joskus on työmaalla tullut vastaan lyhempää lattialautaa, mutta tällöinkin kyseessä on ollut vakiomittainen, esim. 150 cm pitkä lautatavara. Tällaisella vakiomittaisella laudalla saataisiin vielä aikaiseksi kaunis lopputulos, ja lautojen väliset saumat olisi hyvä rytmittää järkeväksi kuvioksi, toisin kuin epämääräisen pituisella silpulla.

Soitimmekin talotoimittajamme myyjälle, jonka kanssa olemme taloamme koskevat neuvottelut aikanaan käyneet. Hän ei ainakaan myöntänyt tietävänsä, että toimitukseemme mukaan sisällytetty lautalattia olisi laadultaan sellaista, mitä pihallamme nyt seisoi. Tiedustelimmekin, mitä nyt tehdään: seisotetaanko työmaata ja laitetaan nippu Finnlamellille vaihtoon, vai laudoitettaisiinko pienempien huoneiden lattiat nipussa olevalla pidemmällä tavaralla ja loput palautettaisiin Finnlamellille. Silppulautaa emme lattiaamme joka tapauksessa asentaisi. Myyjän ohje oli aloittaa asennus pienistä huoneista pidemmällä laudalla, jotta työmaan seisokilta ja siitä aiheutuvilta lisäkustannuksilta vältyttäisiin. Hän myös ohjasi ratkomaan ongelmaa talotehtaan kanssa. Näin sitten teimmekin.

Mestarimme sekä kirvesmiehemme tekivät tilanteesta saman diagnoosin: talotoimittajamme on toimittanut meille lattialautaa, joka on tehty määrämittaiseksi työstettyjen lautojen hukkapaloista. Näin lattialautamateriaalien toimittaja pääsee nollahävikkiin, talotoimittaja säästää rahaa, ja onneton asiakas sitten saa pihalleen hukkapalanipun. Jos talotoimittaja ei yhtään ajattele mainettaan ja jatkomyyntiä, kannattaa sen tällaista vedätystä toki yrittää, sillä rakennuskiireiden keskellä painiva asiakas todennäköisesti pahimmillaan vain haukkuu toimittajan, minkä jälkeen joko tyytyy asentamaan kirjavan hukkapalalattian tai hankkii korvaavat laudat muualta. Harva jaksaisi asiasta enempää talotoimittajan kanssa vääntää, kun työmaan aikataulu ja budjetti painavat päälle.

Laitoimme asiasta sähköpostia talotehtaalle. Ymmärrystä asiaan ei herunut, vain perusteluja siitä, kuinka lattialaudat ovat laadutettuja, ja kuinka muut asiakkaat ovat saaneet lattiansa hyvin tehtyä. Meidän kannaltamme relevanttia ei luonnollisesti ole, ovatko muut asiakkaat saaneet lattiansa tehtyä. Keskeistä on, että meitä ei ole asiakkaina missään vaiheessa Finnlamellin taholta informoitu, että talotoimitukseemme sisällytetyt lattialaudat eivät ole vakiomittaisia, vaan jokaikinen lauta on eri mittainen, lautatavaran ollessa suurimmalta osin alle kaksimetristä, usein jopa vain 90 cm pituista. Sanomattakin on selvää, että jos olisimme lattialautojen laadusta ennen ostopäätöksen tekemistä kuulleet, emme luonnollisestikaan olisi niitä talotoimitukseen sisällyttäneet, vaan hankkineet ne muualta. Myös rakentamista ja hyvää rakennustapaa ohjaavia RT-kortteja tarkastellessa voitiin todeta, että meille toimitettu lautamateriaali poikkeaa merkittävästi lattialaudoille ja höylätylle puutavaralle annetuista yleisistä pituuksista (RT 82-10582, RT 21-10978). Kuluttajansuojalakiin ja hyviin tapoihin perustuen voisi siis olettaa, että talotoimittaja asiantuntija-asemassa toimiessaan olisi antanut kuluttaja-asiakkaalle tiedon näin merkittävästä asiasta.

Saatuamme pienten huoneiden lattiat laudoitettua suojasimme lautanipun alkuperäiseen pakkaukseensa. Nyt nippu odottaa pihallamme talotoimittajan päätöstä siitä, toimittavatko he uuden materiaalin tilalle, vai korvaavatko he uuden lautatavaran hankinnan meille. Epätoivotuin vaihtoehto on, että asiasta saadaan vääntää kuluttajariitalautakunnan kautta. Talotoimittajan vastaukselle olemme asettaneet määräajan, jotta työmaalla seisokin sijaan päästäisiin pian lattialaudoitusten kanssa eteenpäin.

Samaan aikaan lattialautojen kanssa oli suunniteltu asennettavaksi myös talotoimittajalta tulleet sisäkattopaneelit. Paneeliasennusta aloitellessa ja paneelinipun suojamuovit avattaessa huomattiin, että paneelit on toimitettu 4170 (mm) pitkinä. Jälleen ihmettelimme yhdessä kirvesmiehemme kanssa tilannetta: tällainen mitta ei ollut optimaalinen mihinkään talon huoneista (huoneiden mitat 3005, 2263, 8500). Samaa paneelia olisi valmistajalla ollut saatavana myös kuhunkin huoneeseen järkevässä pituudessa. Nyt huoneissa joko jäisi runsaasti hukkaa tai sitten pieniinkin huoneeseen jouduttaisiin tekemään jatkoskohtia vain talotoimittajan suunnittelun puutteen takia.

Otimme asiasta sähköpostilla yhteyttä talotehtaaseen, samalla kun esitimme huomautuksemme lattialaudoista. Esitimme, että tarvitsisimme noin 100 euron arvosta lisää paneelia, sillä menekkilaskelman tehtyämme oli nähtävissä, ettei toimitettu paneelimäärä riittäisi, jos haluaisimme pieniin huoneisiin katot ilman jatkossaumoja, ja jos emme isommassa tilassa käyttäisi katossa pienimpiäkin jämäpaloja. Tehtaan kanta oli jälleen selkeä: sopimuksessamme ei lue, että paneeli toimitettaisiin määrämittaisena. Paneeli on päätypontattua, ja tulisi asentaa aloittamalla seuraava paneelirivi aina edellisestä paneelirivistä ylijääneellä palasella. Lisäksi todettiin, että meille on toimitettu varastossa olevaa paneelimittaa, joka yleisimmin on juuri tuo meille toimitettu 4170.

Kun vastausta hetken mietti, saattoi vain ihmetellä, onko talotoimittaja edes nähnyt tarpeelliseksi vilkaista toimittamansa talon piirustuksia ja mittoja, tai ymmärtänyt alkuperäistä kysymystämme. Toiminta ei varsinaisesti heijasta talotoimittajan verkkosivuilta löytyviä kuvauksia "Periaatteemme on yksilöllinen suunnittelu ja joustava toimitus" tai "Uskomme yksilölliseen palveluun ja yhteistyöhön". Paneelin asentaminen talotoimittajan vaatimalla tavalla 417 cm paneelilaudasta tarkoittaisi, että 850 cm pitkässä olohuone/eteinen/keittiö -tilassa paneelia jäisi rivin päähän ensin 16 cm pätkä, seuraavassa rivissä 32 cm pätkä, kolmannessa 48 cm pätkä jne. Pienimmässä, pituudeltaan 226 cm huoneessa puolestaan tällainen asennustapa tarkoittaa pääpiirteittäin sitä, että joka toinen paneelirivi olisi ehjä ja joka toisessa liitoskohta heittelisi lähellä seinää tai katon keskilinjan tuntumassa, milloin mitenkin, jokainen eri paikassa, noin 35 cm porrastaen. Paikoin ei tällä menetelmällä edes joka toiseen riviin tulisi ehjää lautaa tai sitten tulisi kaksi ehjää lautaa peräkkäin. Selvää on, että vaatimus jatkaa paneeleita 35 cm tai 16 cm porrastuksella on silkkaa yrittämisen puutetta ja ymmärtämättömyyttä talotoimittajan osalta.

Keskustelimme asiasta kirvesmiehemme kanssa joka kertoi, että hänen asentamissaan kohteissa yleinen käytäntö on ollut, että talotoimittaja toimittaa paneelit kuhunkin huoneeseen soveltuvina mittoina, jolloin pienempiin huoneisiin saadaan kukin paneelirivi yhdestä ehjästä laudasta ja isommissa huoneissa tarpeen mukaan useammasta paneelilaudasta jatkamisperiaatteella. Kyse ei ole määrämittaisesta huoneen pituuteen valmiiksi leikatusta tavarasta, vaan lähimmästä soveltuvasta tuotemitasta, joka työmaalla katkaistaan oikeaan pituuteen. Kun talotoimitukseen kuuluvien paneeleiden mitta sovitetaan toimitetun talon huonemittoihin, ei kattoon tule pientä pätkää tai tolkutonta määrää saumoja, jotka ovat villisti siellä täällä ympäri kattoa. Tällä menetelmällä saavutetaan hyvä ulkonäkö ja minimaalinen hukka samanaikaisesti. Mutta se vaatii, että talotoimittaja katsoo toimittamansa talon piirustuksia materiaalitoimitusta suunnitellessaan. Äkkiseltään luulisi tämän olevan normaalikäytäntö, mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin asia, joka tulisi kirjata sopimukseen talokauppoja tehtäessä.

Samassa reklamaatiopostissa käsiteltiin myös muita puutteita, kuten pieneläinverkkoa, jonka myyjä oli tarjousneuvotteluja sähköpostitse käydessämme luvannut asennettavan katon tuuletusrakenteisiin. Talotehtaan kanta oli, että myyjä hoitaa lupaamansa asian tavalla tai toisella, ja meidän tehtävämme olisi hoitaa asia myyjän kanssa. Myyjän mukaan puolestaan verkko oli luvattu vain huopakaton yhteydessä toimitettavaksi ja tästä löytyisi mustaa valkoisella. Mietimme, oliko tässä kohtaa mennyt rakennuskohteet sekaisin, sillä emme olleet missään vaiheessa keskustelleet huopakatteesta talomme katemateriaalina. Konesaumakatteen vaihtoehtona oli neuvotteluissa ollut vain profiilipeltikate, joka tiputettiin pois myyjän suositellessa oikeaa konesaumattua peltikatetta. Nämä näkyvät selvästi sähköposteissa ja tarjousdokumenteissa, joten pyysimmekin nyt sitten nähtäväksemme asiakirjaa, jossa puhuttaisiin huopakatteesta talotoimituksemme yhteydessä, ja johon talotoimittaja perusti kielteisen kantansa. Toisena puolustuksena talotoimittajan puolelta esitettiin, että räystäänaluslaudoitus (lautojen välissä noin 8 mm leveät, koko kattovasavälin mittaiset raot) pitää eläimet loitolla. Kuitenkin räystäiden pitkillä sivuilla kulkee koko kattolappeen mitalta 3 cm raot alimman räystäänaluslaudan ja räystäsrakenteen välissä. Hiiriverkkojen silmäkoon ollessa 6 mm x 6 mm, on selvää, ettei 3 cm rako paljon hidastaisi hiirulaisen menoa. Lopulta talotehtaalta ohjattiin meitä viemään asia kuluttajariitalautakuntaan.

Ikävän pieneläinverkkoasiasta tekee se, että jyrsijäongelma on rakennuspaikkamme ympäristössä suuri. Oman lisähaasteensa muodostavat pienet lepakot, vesisiipat, joita alueella pyörii ja jotka tykkäävät tulla talojen rakenteisiin. Molempiin asioihin ehdimme törmätä uuden talon paikalta puretun vanhan talon aikana. Jälkikäteen ei pieneläinverkkoja räystäsrakenteiden suojaan saa laitettua ilman kattorakenteiden purkamista tai uusien räystäänaluslautojen asentamista.

28 Sisätöitä

Sisällä talossa työt etenivät alapohjan eristetilaa korottavien lattiavasojen asentamisella makuuhuoneisiin, sekä olohuoneeseen. Näin saatiin 20 cm lisää, ja yhteensä 40 cm eristetilaa alapohjaan. Levyeristeiden (Hunton Flex) asentamisen jälkeen lattioihin laitettiin höyrynsulkukankaat (Intello), jonka päälle asennettiin vielä lattiavasoihin 32 mm koolausrimat sähkövetoja varten. Tähän lattian koolaustilaan vedettiin sähköt pattereille ja lattiarajan pistorasioille, sekä data- ja antennikaapelit. Patterien sähköjohtoja varten hirsiseiniin myös työstettiin pattereiden kohdalle johtourat, jotta lautalattian alta seinälle nousevat johdot jäisivät kauniisti jalkalistan taakse piiloon. Lattian sähkökoolaustilaan laitoimme vielä ulkoseinien vieriä kiertämään 30 mm paksut pellavaeristematot (Isolina), jotta ulkoseinistä mahdollisesti hohkaava kylmä ei johtuisi sähkökoolaustilaan ja siten lautalattian alle. Lattian lisäksi myös sisäkattoon vedettiin sähköt makuuhuoneiden osalta.

Sähkövedot päätimme toteuttaa putkitettuina, ja vain hirsiseiniin tehdyissä pystyporauksissa kulkevat kaapelit kulkevat ilman suojaputkea. Putkitettuina toteutetut sähkövedot on ainakin teoriassa mahdollista uusia helpommin, sillä uudet johtimet/kaapelit voidaan asentaa putkiin vanhojen tilalle rakenteita avaamatta. Valokatkaisijat ja muut kuin lattianrajassa olevat pistorasiat halusimme toteuttaa upotettuina, ja niitä varten porasimme upotukset rasiaporalla. Sisäkaton kautta ulkovalaisimille ja valokatkaisijoille kulkevat sähköjohdot vedettiin hirsien pystyporauksien läpi paikalleen käyttäen apuna omatekoista koukkua ja sähkömiehemme meille lainaksi jättämää vaijeria. Hieman näpertelyä tämä vaati, sillä johtojen vieminen hirsiporaukseen ja sieltä ulos (höyrynsulun alapuolella) edellyttää sähköjohdon tekevän kaksi varsin tiukkaa mutkaa - yhden porauksen yläpäässä ja yhden porauksen alapäässä. Osassa porauksia vaijeri sujahti porauksen läpi ongelmitta, mutta osaan jouduttiin porauksen yläpäästä ensin tiputtamaan langan päässä oleva mutteri, joka koukulla kalastettiin porauksen alapäästä ulos. Mutterin kiinnityslankaan sitten kiinnitettiin porauksen alapäässä vaijeri, joka langan avulla vedettiin porauksen yläpäästä ulos. Nyt vaijeriin saatiin vihdoin kiinni sähkökaapeli, joka vaijerilla vedettiin porauksen läpi. Lopulta kaikki kaapelit olivat kauniisti paikallaan. Asennuksellisesti helpompi vaihtoehto olisi ollut vetää sähköputket höyrynsulun läpi ullakolle ja sieltä sitten kaapelit yläkautta hirsien porauksiin, mutta a) emme olleet vakuuttuneita tämän asennustavan määräystenmukaisuudesta, kun sähkövedot ullakkotilassa joutuisivat kulkemaan eristeiden sisällä, emmekä b) halunneet rikkoa höyrynsulkua jokaisen hirsiporauksen kohdalta. Myöskään pinta-asennusvaihtoehtoon emme olleet ihastuneita, sillä halusimme sähköihin liittyvien toteutuksien olevan mahdollisimman huomaamattomat.

Sähköjen toteutukseen liittyi mielenkiintoinen haaste. Koska kattopaneelit tulevat meillä samansuuntaisesti kattoristikoiden alapaarteen kanssa, emme voineet tehdä perinteistä ristiinkoolausta, jossa villoja tukeva harvalaudoitus ja niiden alapuolelle tuleva korotusrima, johon paneeli kiinnitetään, menisivät keskenään ristikkäin. Toteutimmekin pohdinnan ja erinäisten keskustelujen jälkeen sisäkattorakenteen siten, että joka toisen harvalaudan (k600) alapintaan kiinnitetään koolausrima (k300). Tällöin sähköt vedetään poikittaissiirtymissä harvalaudoituksen ja höyrynsulun välissä tai sitten koolausrimaa pitää tarpeen tullen loveta sähköjä varten. Syksyllä sähkötöitä tontillamme tehnyt urakoitsija oli tästä sitä mieltä, ettei sisäkattoomme tulevia sähkövetoja voisi toteuttaa putkitettuina ilman höyrynsulun rikkoutumista, ja että ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi toteuttaa sähköt muovivaippaisella mmj-kaapelilla. Näin toteutettuina sähkövetoja ei sitten kuitenkaan voisi tarvittaessa uusia kuin paneelikattorakenteet purkamalla tai näkyviin jäävinä pintavetoina. Hän ei myöskään innostunut ajatuksesta uittaa sisäkattoon tulevia sähkövetoja hirsien pystyporauksiin höyrynsulun alapuolella. Suurta vastustusta aiheutti myös visiomme hirsiseinään upotetuista valokatkaisijoista ja pistorasioista. Kaiken kaikkiaan syntyi vaikutelma, että sähkövetojen tekeminen olisi suunnittelemallamme tavalla vähintään epämiellyttävää ja puolimahdotonta.

Koskapa emme itse ole sähköalan ihmisiä ja halusimme tietää, onko tilanne niin katastrofaalinen kuin olimme saaneet kuulla, pyysimme toisen sähköurakoitsijan katsomaan tilannetta ja sisäkattomme toteutusta. Katsottuaan sisäkattototeutuksemme ja sähköille tehdyt poraukset läpi hän totesi, ettei tilanteessa ollut mitään ihmeellistä - tämä sai sähkötoteutuksille povattujen ongelmien meille aiheuttamat sydämentykytykset rauhoittumaan. Lopulta sähköt toteutettiin yhteistyössä hänen kanssaan, ja ainakin pienempiin huoneisiin tämä sujui ongelmitta. Ehkäpä mahdolliset haasteet sitten odottavat isomman eteinen/olohuone/keittiö/kylpyhuone tilan sähkötoteutuksissa...

Ikkunoiden sisävuorilautojen paikkoja mallaillessa huomattiin ongelma ylävuorilautojen asentamisen osalta. Pihlan ikkunoihin tehtaalla valmiiksi työstettyjen Biobe-korvausilmaventtiiliaukkojen yläpuolelle oli jätetty vain olematon kaistale karmia - niin olematon, ettei ylävuorilautaa voisi siihen kiinnittää. Ikkunan yläpuolella olevaan hirsiseinään ylävuorilautaa puolestaan ei voinut kiinnittää, sillä seinän pitää hirsien painuessa päästä liukumaan alaspäin ylävuorilaudan takana. Ylävuorilautaa täytyikin siis tuoda alemmas, ja tämä puolestaan vaati vuorilaudan loveamista korvausilmaventtiilin takia. Seuraavaksi huomasimme, ettei ylävuorilautaa voinut tuoda niin alas, että sen alareuna olisi ollut korvausilmaventtiilin alareunan kanssa samalla tasolla - tällöin ylävuorilauta olisi estänyt osassa ikkunoita olevien tuuletusikkunoiden aukeamisen. Ratkaisuksi jäi loveta ylävuorilauta ulottumaan korvausilmaventtiilin puoliväliin. Talotoimittajalta ei tällaisista asioista tullut minkäänlaisia detalji/rakennekuvia, mitä ihmettelimme. Niiden kautta ehkä olisi jo talotehtaalla havaittu, että ikkunoiden osalta muutama muutos olisi paikallaan vuorilautojen asentamista silmällä pitäen.

Ikkunavuorilaudat käsiteltiin Auron kovapuuöljyllä. Ennen vuorilautojen asentamista paikalleen tarkastimme vielä ikkunoiden pellavaeristetilanteen, lisäsimme tarvittaessa eristettä, ja teippasimme ikkunatiivistysteipit kiinni ikkunakarmeista karapuihin (ikkunoiden pystysivut, Contega SL), ikkunakarmeista hirsiseinään (ikkunoiden vaakasivut, Contega SL), ja vielä karapuista hirsiseinään (Tescon No1).

Nyt saimme vihdoin myös rakennettua ullakolle kattoristikoihin tukeutuvan, ja sinne pysyvästi jäävän kulkusillan, joka helpottaisi siellä tehtäviä sähkö- ja ilmanvaihtoasennustöitä, ja myös myöhempää puhalluseristeiden laittoa. Luonnollisesti kulkusilta tulisi olemaan rakentamisprojektin jälkeenkin ahkerassa käytössä, kun ullakkotilaa käytäisiin säännöllisesti tarkastamassa. Aiemmin kulkusiltaa ei oltu haluttu vielä rakentaa, jottei se olisi ullakon levyeristeiden asentamisen tiellä.

Oppi: Jos urakoitsija sanoo asiakkaan toivoman asian olevan mahdoton, tekemätön paikka, tai muuten vain idioottimainen, kysy mielipiteitä myös toisilta urakoitsijoilta tai asiantuntijoilta. Joskus asiakkaan toivoman asian leimaaminen hankalaksi tai mahdottomaksi ja siihen liittyvä protestointi on vain tapa saada asiakas valitsemaan urakoitsijan itsensä, syystä tai toisesta, haluama toteutustapa.