Ennen hienolaastin levitystä seiniin levitettiin suositusten mukaan Profi silikaattipohjuste, joka tasoittaisi pohjan imevyyttä ja takaisi näin tasaisemman lopputuloksen. Kalkkipohjaisen hienolaastin sävytimme värikartan mukaan antrasiitin sävyisellä kalkkimaalilla, jota laitettiin 10 litraan laastia noin 1,5 litraa. Hienolaasti kuten pohjustekin levittyi seinään helposti ja nopeasti. Kaikki menikin hyvin siihen asti, kunnes laasti oli kuivunut. Epäuskoisina katsoimme seiniä, jotka olivat muuttuneet lastenhuoneen vaalenasinisiksi. Toivoimme, että sävy vielä muuttuisi, jos seinät vaikka vielä eivät olisikaan kuivuneet täysin.
Toiveemme ei kuitenkaan käynyt toteen. Seinät olivat ja pysyivät hempeän vaaleansinisinä. Mikä oli mennyt vikaan? Värikarttaan printatuissa harmaissa, jotka antrasiitin värisellä kalkkimaalilla piti saada aikaiseksi, ei ollut sinistä sävyä lainkaan. Seinien väri ollut lähelläkään valitsemaamme. Pohjatyötkin oli tehty ohjeiden mukaisesti. Tässä vaiheessa Rouva S kaivoi esiin Tikkurilan värilastut, joita oli joskus rautakaupasta mukaansa poiminut. Niistä löytyi kokoelma erilaisia harmaita. Laitoimme lastut harkkoseiniä vasten ja tarkastelimme niitä eri valaistuksissa. Erityisesti idän ja etelän suunnalla olevista suurista ikkunoistamme tuleva luonnovalo näytti aiheuttavan sen, että monet harmaat taittuivat hyvinkin sinisiksi. Keinovalossa tätä sinisyyttä ei ilmentynyt käytännössä lainkaan. Yritimme myös ottaa sinisestä seinästämme kuvaa, mutta kamerakaan ei saanut sinisyyttä oikein taltioitua.
Nyt alkoi hermoja raastava pohdinta. Mitä tehdä, kun seinä haluttaisiin käsitellä ennen lattialaudoituksen ja paneelikaton tekemistä, ja takkakin olisi tulossa pian seinien käsittelyä haittaamaan. Oli viikonloppu, eikä Auron tuotteita myyvä Pajutex ollut auki. Nettiä tutkaillessa tuli hyvin pian selväksi, että kalkin päälle suositellaan lähinnä vain kalkkituotteita, ja että muuta voisi olla hankala saada pysymään kalkkipinnalla. Pakko olisi siis varmaankin jatkaa kalkkituotteilla. Mutta mistä löytää sopiva tuote ja miten ihmeessä varmistaa, että valittu sävy käyttäytyy seinällä toivotusti?
Kiivaan, yön pikkutunneille menneen etsinnän seurauksena löysimme Tikkurilan Holvi kalkkimaalin. Sen värikartalta löytyi tavoittelemiamme harmaita niukalti, koska kalkkimaalia ei voida sävyttää tummiin sävyihin. Seuraavana päivänä rautakaupassa keskustelimme värikriisistämme myyjän kanssa. Hän vahvisti asian: harmaa on väreistä vaikeimpia valita ja voi taittaa päivänvalossa ja isona pintana johonkin yllättävään suuntaan. Holvin värimalleja eri valaistuksissa tutkailemalla havaittiin juuri tutuksi tullut haaste: keinovalossa parhaalta näyttänyt sävy oli luonnovalossa selkeästi sinertävä, kun taas toiseksi paras ei tätä siniseen taittoa tehnyt. Värivalinta olikin sitten selvä.
Ennen kalkkimaalauksen aloittamista hioimme hieman Auron kalkkilaastilla aikaansaamaamme pintaa, joka yllätykseksemme oli, vaaleansinisen sävyn ohella, hiekkapaperimaisen karkea ja meidän makuumme liian raastavan tuntuinen. Varoituksen sanana täytyy todeta, että itse Holvi-kalkkimaalilla maalaaminen oli astetta haastavampaa kuin mitkään aiemmat maalauskokeilumme. Holvi sekoitetaan runsaaseen veteen, minkä seurauksena maali on hyvin vesimäistä. Lisäksi maalissa oleva raskas aines painuu helposti ja nopeasti pohjaan, vaikka maalia kuinka sekoittaisi. Ennen maalaamista seinät tuli kostuttaa vedellä, ja tässä haasteena tuntui olevan tasaisen kosteuden aikaansaaminen - seinä imi nopeasti itseensä kosteutta sitä mukaa, kun sen siihen ehti sumuttaa. Maalatessa puolestaan vetistä maalia roiskui ja valui helposti ympäriinsä, vaikka käsittelyssä yritti olla kuinka varovainen. Olikin tärkeää, että erityisesti lattianrajaan oli teipattu suojaksi rakennusmuovia, johon vesimäinen aine sitten kertyi luututtavaksi pois.
Holvi-kalkkimaalilla saatiin aikaan pinta, joka oli miellyttävän tuntuinen ja mattamainen. Vaaleansininen väri hävisi ja ero vanhan ja uuden värin välillä oli huomattava. Maalaaminen oli tehty harjalla, jolla saatiin aikaan kauniita kaarimaisia kuvioita. Mutta väri, vaikka monin paikoin kaunis olikin, ei ollut tasaista nähnytkään. Maalaamisen aikana maali oli myrkynvihreän sävyistä ja kuivuessaan se saavutti hiljalleen harmaan sävyn. Kuivuminen oli hidasta ja epätasaista, ja yritimmekin rauhassa odotella värin kehittymistä. Seinään kuitenkin jäi kaikesta huolimatta tummia läikkiä sinne tänne.
Koska ohjeissa suositeltiin tekemään 2-3 käsittelykertaa, tempaisimmekin sitten ensimmäisen kerroksen kuivuttua toisen kerroksen maalia perään. Tällä kertaa teimme laimennoksen supertarkasti ohjemittoja noudattaen, kostutimme pohjaa entistä tasaisemmin, sekoitimme maalia poravispilällä superhuolellisesti parin minuutin välein, yritimme ottaa maalia sutiin astian pohjaa sekoittaen jne. Mutta jälleen tuloksena oli paikoin likaisen näköinen ja laikukas pinta - nyt vain vieläkin epätasaisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Seinissä oli siellä täällä tummanpuhuvia läikkiä ja jälkiä, ja siellä täällä myös kiiltäviä läikkiä. Lisäksi maalipinta oli kovetuttuaakin huomattavan herkkä raapaisuille - käytännössä seinään pystyi kirjoittamaan kynnellä hennosti painaen kuin liitutauluun.
Nyt aloimme olla jo varsin turhaantuneita. Jälleen elättelimme varovaista toivetta, että väri tasoittuisi ja pinta kovettuisi ajan myötä. Takan asennus oli asentajan kiireistä johtuen siirtynyt eteenpäin, mutta nyt oltiin tultu ajallisesti pisteeseen, jossa lattian laudoitus ja katon panelointi joka tapauksessa alkaisivat. Jos seinä tarvitsisi uutta käsittelyä, se tapahtuisi sitten nämä pinnat suojaten. Tikkurilan neuvontapalvelusta ainoa saamamme ohje oli, että olemme tehneet todennäköisesti kaiken oikein, ja maalissa vain näkyy käsityön jälki. Tästä jälkimmäisestä olimme hivenen eri mieltä.
