35 Lattiasta kattoon

Harkkoseinien pintakäsittelyhaasteiden ohessa valmistelimme eteisen, keittiön ja olohuoneen muodostavan ison tilan lattioiden tekemistä tiivistämällä kylpyhuoneen ja takan alla olevan, liittolaatalle tehdyn valu+eriste+pintavalu-alapohjarakenteen ja puurakenteisen alapohjan rajapintaa. Liittolaattarakenne on riskialttein kohta alapohjassamme, emmekä välttämättä enää toteuttaisi tällaista rakennetta, jos ikinä rakentaisimme uudelleen. Puurakenteisen alapohjan ja liittopellillä lepäävän alapohjarakenteen rajapinnasta on vaikeaa saada tiivis, ja aina on riski, että liittopellin päällä oleva alempi betonivalu kylmänä rakenteena "hikoilee", ja aiheuttaa näin ollen ongelmia ympäröivissä puurakenteisissa. Tätä riskiä pyrimme hallitsemaan erottamalla liittopellin päällä olevan alapohjarakenteen muusta alapohjasta bitumikaistalla, joka liimattiin tiiviisti kiinni uretaanivaahdolla. Bitumia vasten, puurakenteisen alapohjan puolelle laitoimme vielä tiiviisti solukumia ja/tai Finnfoam solumuovieristelevyt, jotta puukuituinen eriste ja lattiavasat eivät olisi suoraan kosketuksissa bituminkaan kanssa. Hirsirakenteisen ulkoseinän ja liittolaattarakenteisen alapohjan välinen rako oli luonnollisesti jouduttu tiivistämään jo ennen kylpyhuoneen seinien muurausta.

Tämän jälkeen alapohjatöitä jatkettiin ylemmän lattiavasakerroksen asentamisella kylpyhuoneen ja takan ympärille. Muutoin vasat olikin isoon tilaan jo aiemmin asennettu, mutta liittolaatan ympärille ne haluttiin asentaa vasta, kun laatalla olevien takan ja kylpyhuoneen valut ja muuraukset ovat valmiit. Näin puurakenteisen alapohjan ja liittolaattarakenteisen alapohjan rajapinnasta saatiin tiiviimpi. Vasoituksen valmistuttua laitettiin paikalleen viimeinen 20 cm kerros eristeitä. Vihdoin 40 cm paksu eristekerroksemme oli valmis! Takan kohdalla eristäminen tehtiin Finnfoam-levyillä. Alapohjan höyrynsulkujen ja sähkökoolausten asentamisen jälkeen sähkömiehet tulivat tekemään loput lattiaan ja kattoon tulevat sähkövedot.

Kuten aiemmin olemme kirjoittaneet, talotoimittajaltamme talokaupan osana tulleet lattialaudat osoittautuivat sekamittaiseksi silpuksi. Lattiatöiden eteenpäinsaattamiseksi olimmekin pyytäneet tarjouksia korvaavasta, vakiomittaisesta lautatavarasta useista eri paikoista. Parhaan tarjouksen saimme Leo Koskinen Oy:ltä Keravalta. Tavara saapui ajallaan ja hyvin suojattuna. Kaikki näytti siis hyvältä. Lautojen asentamisen alettua kuitenkin huomattiin, että laudat eivät millään menneet pontteihin. Mitkään voimat ja työkalut eivät auttaneet, ja kolmen lautarivin ja usean ärräpään jälkeen oli Rouva S:n pakko ottaa puhelin käteen, ja alkaa selvittämään tilannetta. Näytti siltä, että lautoihin työstetty urospontti yksinkertaisesti oli liian iso naarasponttiin nähden, eivätkä ne näin ollen loksahtaneet yhteen.

Lautatavarat valmistanut E.T. Listat ei vastannut soittoihin, ja ehkäpä heinäkuun lomakausi oli huono ajankohta tavoitella ketään. Seuraavaksi tavoiteltu Leo Koskisen edustaja kuitenkin alkoi ystävällisesti selvittämään asiaa. Muutaman puhelun jälkeen todettiin, että uusi lautakuorma lähtisi E.T. Listoilta jo samana iltana ja saapuisi meille mahdollisimman nopeasti. Korvaavana toimitettava lautatavara olisi kuitenkin pidempää, kuin alunperin tilaamamme, joten joutuisimme suunnittelemaan lattialautojen jaksotuksen uudelleen. Emme edes tästä ehtineet mainita, kun tavaraa jo luvattiin tulevan tilaamamme määrää enemmän. Olimme tästä palvelusta kiitollisia ja häkeltyneitä. Talotoimittajamme Finnlamelli ei ollut vastaavaan palvelutasoon yrittänyt tai yltänyt missään vaiheessa, vaikka heiltä sentään oli ostettu euromääräisesti suurella summalla, kokonainen talo säältä-suojaan-asennuksineen.

Koska lattialaudoitus jouduttiin keskeyttämään alkumetreille, päätettiin kolmen hiellä ja tuskalla aikaan saadun lautarivin purkutyön jälkeen siirtyä ison tilan katon panelointiin. Katon osalta Rouva S halusi ensin tarkistaa, ettei katon höyrynsulkukangasta oltu vaurioitettu sähkövetoja vedettäessä. Näin erityisesti, koska sähköfirman asentajista nuorempi vielä harjoittelussa oleva oli vaikuttanut liikeissään hieman ronskilta. Ikäväksemme jouduimme huomaamaan, että muutamassa paikassa oli huolimattomasti tehdyillä sähkötöillä vaurioitettu höyrynsulkua. Asia oli onneksi helppo korjata höyrynsulkuteipillä. Samalla laitettiin läpivientikaulukset ullakolle höyrynsulun läpi meneville sähköputkille/kaapeleille, tiivistettiin loput hirsiporauksiin menevät sähköviennit, ja teipattiin umpeen ullakolle vielä höyrynsulussa auki ollut aukko.

Panelointi sujui joutuisasti neljän hengen voimin, kahden seistessä telineillä paneeleita kiinnittämässä, yhden operoidessa sirkkeliä, ja yhden kuljettaessa materiaalia sirkkeliltä kattoon kiinnitettäväksi. Sirkkeliä operoinut Rouva S kävi samalla läpi paneeleita ja lajitteli niitä. Osassa paneeleita oli vaurioita, läpi meneviä halkeamia, näkyviin jääviä oksalohkeamia ja oksanreikiä. Vaikka tällaisia vikoja ei sallita terveoksaisen kuusipaneelin laatuvaatimuksissa (RT 21-10978), yritettiin tällaisetkin paneelit hyödyntää terveiltä osin, sillä talotoimittaja oli toimittanut paneeleita niukasti. Myös makuuhuoneiden paneloinnista yli jääneet paneelipalaset hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan ison tilan katon paneloinnissa. Lopputulemana oli, että paneeleita jäi yli vain pari kokonaista. Ne eivät "ihan" riittäisi vielä paneloimatta olevan vaatehuoneen kattoon, vaan edessä olisi rautakauppakeikka.

E.T. Listojen toimittamat uudet lattialaudat saapuivat puhelua seuranneena päivänä. Ison tilan kattopaneloinnin valmistuttua pääsimmekin heti testailemaan, kuinka uusien lautojen asennus sujuu. Oikeastaan olimme testanneet tätä jo ennen kuin lautakuorma purettiin rekasta: avasimme yhden paketin rekassa, ja testasimme, menevätkö uuden toimituksen laudat pontteihin ongelmitta. Ja nehän menivät, joten uskalsimme toivoa, että kolmas kerta lautojen kanssa todella onnistaisi.

Helpotukseksemme työ sujui uusilla laudoilla helposti. Sirkkelöinnin lomassa Rouva S jälleen lajitteli lautoja ja valikoi, mikä lauta hyödynnetään mitenkin. Laudoissa oli jonkin verran oksalohkeamia tai muita rosoja ja tällaiset laudat laitettiin omaan pinoon, ja tarpeen mukaan niistä hyödynnettiin toinen pää, tai ne sijoitettiin kiinteiden kaapistojen alle piiloon meneviin paikkoihin. Monissa laudoissa oli myös punaista merkkiväriä lähellä laudan päätä. Väriä hiottiin varovasti hienolla hiontavillalla pois, jotta nähtiin, lähteekö väri ylipäänsä siististi irti, ja voidaanko lautaa näin ollen kokonaisena hyödyntää. Koska materiaalia oli enemmän kuin riittävästi, voitiin ongelmallisimmat laudat suosiolla jättää hyödyntämättä.

Lattialautojen paikalleen saamisen jälkeen haettiin vielä pieni erä paneelia rautakaupasta ja laitettiin myös vaatehuoneen katto paikalleen. Paneelikaton ja lattialautojen myötä taloprojekti tuntui ottaneen aimo harppauksen eteenpäin, ja samalla unelma hirsitalosta tuntui tulevan aina vain konkreettisemmaksi. Ehkä tässä oikeasti voisi joku päivä asuakin...

34 Epäonnistuneita maalikokeiluja ja käsityön jälkeä

Haavenamme oli, että kylpyhuoneen asuinhuoneista erottavat harkkoseinät olisivat asuinhuoneiden puolella rouhean harmaat, ja että ne voisivat sekä väriltään että pintastruktuuriltaan jäljitellä betonimaista tunnelmaa. Seinien lopulliseksi pinnaksi olimme valinneet Auron Profi Kalkkimaalilla sävytettävän kalkkipohjaisen Profi-hienolaastin. Tärkeää oli löytää tuote, joka jättäisi pinnan hengittäväksi, kestäisi takan lämpöä, eikä sisältäisi vesiohenteisiin maaleihin ja pinnoitteisiin yleensä laitettavia, helposti allergisoivia biosideina käytettäviä isotiatsolinoneja (isotiatsolinoneja olisi muuten sisältänyt myös hirsitalotoimittajamme hirsiin käyttämä rakennusaikainen suoja-aine, mutta tämä käsittely jätettiin meidän hirsistämme pyynnöstämme pois). Auron tuotteisiin päädyimme myös sen takia, että niissä kaikki ainesosat on selkeästi lueteltu, eikä arvailun varaan jää, mitä kaikkea tuote sisältää.

Ennen hienolaastin levitystä seiniin levitettiin suositusten mukaan Profi silikaattipohjuste, joka tasoittaisi pohjan imevyyttä ja takaisi näin tasaisemman lopputuloksen. Kalkkipohjaisen hienolaastin sävytimme värikartan mukaan antrasiitin sävyisellä kalkkimaalilla, jota laitettiin 10 litraan laastia noin 1,5 litraa. Hienolaasti kuten pohjustekin levittyi seinään helposti ja nopeasti. Kaikki menikin hyvin siihen asti, kunnes laasti oli kuivunut. Epäuskoisina katsoimme seiniä, jotka olivat muuttuneet lastenhuoneen vaalenasinisiksi. Toivoimme, että sävy vielä muuttuisi, jos seinät vaikka vielä eivät olisikaan kuivuneet täysin.

Toiveemme ei kuitenkaan käynyt toteen. Seinät olivat ja pysyivät hempeän vaaleansinisinä. Mikä oli mennyt vikaan? Värikarttaan printatuissa harmaissa, jotka antrasiitin värisellä kalkkimaalilla piti saada aikaiseksi, ei ollut sinistä sävyä lainkaan. Seinien väri ollut lähelläkään valitsemaamme. Pohjatyötkin oli tehty ohjeiden mukaisesti. Tässä vaiheessa Rouva S kaivoi esiin Tikkurilan värilastut, joita oli joskus rautakaupasta mukaansa poiminut. Niistä löytyi kokoelma erilaisia harmaita. Laitoimme lastut harkkoseiniä vasten ja tarkastelimme niitä eri valaistuksissa. Erityisesti idän ja etelän suunnalla olevista suurista ikkunoistamme tuleva luonnovalo näytti aiheuttavan sen, että monet harmaat taittuivat hyvinkin sinisiksi. Keinovalossa tätä sinisyyttä ei ilmentynyt käytännössä lainkaan. Yritimme myös ottaa sinisestä seinästämme kuvaa, mutta kamerakaan ei saanut sinisyyttä oikein taltioitua.

Nyt alkoi hermoja raastava pohdinta. Mitä tehdä, kun seinä haluttaisiin käsitellä ennen lattialaudoituksen ja paneelikaton tekemistä, ja takkakin olisi tulossa pian seinien käsittelyä haittaamaan. Oli viikonloppu, eikä Auron tuotteita myyvä Pajutex ollut auki. Nettiä tutkaillessa tuli hyvin pian selväksi, että kalkin päälle suositellaan lähinnä vain kalkkituotteita, ja että muuta voisi olla hankala saada pysymään kalkkipinnalla. Pakko olisi siis varmaankin jatkaa kalkkituotteilla. Mutta mistä löytää sopiva tuote ja miten ihmeessä varmistaa, että valittu sävy käyttäytyy seinällä toivotusti?

Kiivaan, yön pikkutunneille menneen etsinnän seurauksena löysimme Tikkurilan Holvi kalkkimaalin. Sen värikartalta löytyi tavoittelemiamme harmaita niukalti, koska kalkkimaalia ei voida sävyttää tummiin sävyihin. Seuraavana päivänä rautakaupassa keskustelimme värikriisistämme myyjän kanssa. Hän vahvisti asian: harmaa on väreistä vaikeimpia valita ja voi taittaa päivänvalossa ja isona pintana johonkin yllättävään suuntaan. Holvin värimalleja eri valaistuksissa tutkailemalla havaittiin juuri tutuksi tullut haaste: keinovalossa parhaalta näyttänyt sävy oli luonnovalossa selkeästi sinertävä, kun taas toiseksi paras ei tätä siniseen taittoa tehnyt. Värivalinta olikin sitten selvä.

Ennen kalkkimaalauksen aloittamista hioimme hieman Auron kalkkilaastilla aikaansaamaamme pintaa, joka yllätykseksemme oli, vaaleansinisen sävyn ohella, hiekkapaperimaisen karkea ja meidän makuumme liian raastavan tuntuinen. Varoituksen sanana täytyy todeta, että itse Holvi-kalkkimaalilla maalaaminen oli astetta haastavampaa kuin mitkään aiemmat maalauskokeilumme. Holvi sekoitetaan runsaaseen veteen, minkä seurauksena maali on hyvin vesimäistä. Lisäksi maalissa oleva raskas aines painuu helposti ja nopeasti pohjaan, vaikka maalia kuinka sekoittaisi. Ennen maalaamista seinät tuli kostuttaa vedellä, ja tässä haasteena tuntui olevan tasaisen kosteuden aikaansaaminen - seinä imi nopeasti itseensä kosteutta sitä mukaa, kun sen siihen ehti sumuttaa. Maalatessa puolestaan vetistä maalia roiskui ja valui helposti ympäriinsä, vaikka käsittelyssä yritti olla kuinka varovainen. Olikin tärkeää, että erityisesti lattianrajaan oli teipattu suojaksi rakennusmuovia, johon vesimäinen aine sitten kertyi luututtavaksi pois.

Holvi-kalkkimaalilla saatiin aikaan pinta, joka oli miellyttävän tuntuinen ja mattamainen. Vaaleansininen väri hävisi ja ero vanhan ja uuden värin välillä oli  huomattava. Maalaaminen oli tehty harjalla, jolla saatiin aikaan kauniita kaarimaisia kuvioita. Mutta väri, vaikka monin paikoin kaunis olikin, ei ollut tasaista nähnytkään. Maalaamisen aikana maali oli myrkynvihreän sävyistä ja kuivuessaan se saavutti hiljalleen harmaan sävyn. Kuivuminen oli hidasta ja epätasaista, ja yritimmekin rauhassa odotella värin kehittymistä. Seinään kuitenkin jäi kaikesta huolimatta tummia läikkiä sinne tänne.

Koska ohjeissa suositeltiin tekemään 2-3 käsittelykertaa, tempaisimmekin sitten ensimmäisen kerroksen kuivuttua toisen kerroksen maalia perään. Tällä kertaa teimme laimennoksen supertarkasti ohjemittoja noudattaen, kostutimme pohjaa entistä tasaisemmin, sekoitimme maalia poravispilällä superhuolellisesti parin minuutin välein, yritimme ottaa maalia sutiin astian pohjaa sekoittaen jne. Mutta jälleen tuloksena oli paikoin likaisen näköinen ja laikukas pinta - nyt vain vieläkin epätasaisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Seinissä oli siellä täällä tummanpuhuvia läikkiä ja jälkiä, ja siellä täällä myös kiiltäviä läikkiä. Lisäksi maalipinta oli kovetuttuaakin huomattavan herkkä raapaisuille - käytännössä seinään pystyi kirjoittamaan kynnellä hennosti painaen kuin liitutauluun.

Nyt aloimme olla jo varsin turhaantuneita. Jälleen elättelimme varovaista toivetta, että väri tasoittuisi ja pinta kovettuisi ajan myötä. Takan asennus oli asentajan kiireistä johtuen siirtynyt eteenpäin, mutta nyt oltiin tultu ajallisesti pisteeseen, jossa lattian laudoitus ja katon panelointi joka tapauksessa alkaisivat. Jos seinä tarvitsisi uutta käsittelyä, se tapahtuisi sitten nämä pinnat suojaten. Tikkurilan neuvontapalvelusta ainoa saamamme ohje oli, että olemme tehneet todennäköisesti kaiken oikein, ja maalissa vain näkyy käsityön jälki. Tästä jälkimmäisestä olimme hivenen eri mieltä.

33 Muurausta, tasoitusta ja takan alustan valu

Aika raksalla on vierähtänyt huimaa vauhtia ja asioita onkin ehtinyt tapahtua valtavasti. Nyt on vihdoin aikaa toimistopäivälle ja blogin kirjoittamiselle!

Kylpyhuoneen osalta työt jatkuivat muuraustöillä. Seinät muurattiin 88 mm paksuilla kivipohjaisilla HB Priima väliseinälevyillä, ja saumoihin tuli Vetonit OL15 ohutsaumalaastia. Sähköt ja vesiputket saatiin kätevästi kulkemaan harkoissa valmiina oleviin pystykanaviin.

Muuraustyön edetessä seiniin merkittiin sähköpistorasioille, katkaisijoille jne. tulevia sijainteja, ja harkot työstettiin mahdollisuuksien mukaan niille valmiiksi jo ennen muurausta. Samalla sai helposti sumplittua ja huolehdittua, että kylpyhuoneen ja keittiön puolelle tulevat sähkövedot saadaan kulkemaan omissa pystykanavissaan, ja että sähkö- ja lvi-vedoille löytyy järkevä paikka, eikä niitä vahingossa vaurioiteta seinän läpi tehtäviä läpivientejä työstettäessä.

Seinien muurauksen valmistuttua valettiin takan alusta. Tämä tehtiin Kiilto 60 pikalattiamassalla kuten kylpyhuoneen lattiakin. Takan alustan valu erotettiin kylpyhuoneen lattiavalusta, jottei takan paino aiheuttaisi mahdollisia ongelmia kylpyhuonevalulle. Samoihin aikoihin takan alustan valun kanssa tasoitettiin harkkoseinät asuinhuoneiden puolelta Vetonit tiilitasoitteella, jonka lisäksi seiniin laitettiin myös vahvisteverkko rakennetta lujittamaan ja mahdollista halkeilua estämään. Tämän jälkeen muurarimme lähti kesälomille, ja jatkoimme työmaalla omin voimin.

Tiilitasoitteen kuivuttua huomattiin, että ohutsaumalaastilla tehdyt harkkojen väliset saumat kuulsivat selvästi tasoitteen läpi. Toinenkaan kerros tiilitasoitetta ei tilannetta korjannut. Nopea ratkaisu oli tehdä seinään hienohionta pahimmille panturoille ja laittaa tiilitasoitteen päälle Vetonit LR+ pintatasoitetta, jolla saisimme seinän pintaa myös kuvioitua maalaamista varten. Kesän ollessa sateinen ja kostea autoimme tasoitteen kuivumista kondenssikuivaimella, joka keräsikin vettä kunnioitettavasti. Tämän jälkeen edessä oli jälleen seinäpinnan varovainen hionta, jotta varsinkin seinän nurkkakohdat saataisiin siistittyä.